Uusi terässilta yhdistää Pispalan ja Santalahden

Santalahden ylikäytäväsilta on katettu rautatien ylittävä teräsristikkosilta Tampereen Pispalassa. Silta tarjoaa kevyen liikenteen yhteyden Pispalan ja Santalahden kaupunginosien välille.

Pispalanharju on Suomen korkein soraharju ja korkeuserot alueella ovat suuret. Pispalan valtatieltä alas Santalahden aukiolle laskeutumista kertyy noin 30 metriä. Siksi silta liittyy Santalahden päässä kerrostalokorttelin yhteyteen rakennettuun hissi- ja porrastorniin kerrostalon 10. kerroksen korkeudella.

Aiemmin käytössä olleet yhteydet vaativat satojen metrien kiertoa ja useiden porrasyhteyksien ja ahtaan tunnelin käyttöä. Marraskuussa 2024 käyttöön otettu uusi silta ja hissiyhteys ovat esteettömiä ja mahdollistavat myös esim. polkupyörien ja potkulautojen taluttamisen sillan yli, sillä ajaminen sillalla on turvallisuussyistä kielletty.

Santalahden puolella hissitornilta on lyhyt matka Santalahden raitiotiepysäkille sekä Santalahden rantasillan kautta Näsijärven rantaan. Toisaalta silta tarjoaa Santalahden asukkaille kulkuyhteyden Pispalan erilaisten palveluiden ja kulttuurikohteiden äärelle.

Sillan rakentamissuunnitelmat laadittiin 2022 yhteistyössä suunnittelijoiden ja tilaajan kanssa, suunnitteluvaiheen alussa tehtiin vaihtoehtovertailua materiaalivalinnoista, kaupunkikuvallisista kysymyksistä ja lukuisista yksityiskohdista – suunnitelmat valmistuivat vuoden 2022 loppuun ja silta rakennettiin vuonna 2024.

Sillan välitön ympäristö on suurelta osin metsikköinen, ja puut kätkevät sillan kauempaa Pispalan valtatieltä katsottuna. Silta on katettu kaarevalla profiilipeltikatteella, ja sen ikkunat on toteutettu kovapintaisella polykarbonaattilevyllä, joka tarjoaa hyvät näkymät ulos ja alas sillalta. Lasi tai muu särkyvä materiaali ei tule kyseeseen, koska silta ylittää rautatien ja seinien täytyy kaikissa olosuhteissa toimia kosketussuojarakenteena. Ikkunaruutujen korkeus sillalla on 3 metriä, ne ulottuvat lattiasta kattoon. Silta on pituuskalteva 5 % jyrkkyydellä. Jos silta olisi suorassa, olisi porrastornista tullut vielä 2 kerrosta korkeampi, eikä niin korkea rakentaminen olisi ollut kaupunkikuvallisesti hyväksyttävissä.

Maaperä siltapaikalla on kivistä soraharjua ja sinällään hyvin kantavaa. Kuitenkin sillan tuki T1 Pispalan valtatien varressa sijaitsee jyrkän luiskan yläpäässä ja johtuen muiden tukien suuresta korkeudesta on luonnollinen paikka sillan kiintopisteeksi. Näistä syistä maatuki T1 päätettiin paaluttaa. Santalahden puoleisen päädyn tuki T3 sijaitsee korkean luonnonkivimuurin yläpuolella, jolloin maanvarainen perustus rasittaisi kivimuuria, täten myös T3 päätettiin paaluttaa ja ainoastaan sillan keskimmäinen tuki T2 toteutettiin maanvaraisesti.

Paalutyypiksi valikoitui läpihuuhdeltava porapaalu (Titan) joka toimii kitkapaaluna. Paalut koekuormitettiin staattisilla vetokokeilla. Tuen T3 kohdalla paaluilla oli tarvetta väistellä luonnonkivimuurin vahvistukseen käytettyjä maanauloja. Sillan porrastornin puoleinen pääty on uloke, toisin sanoen silta ei tukeudu porrastorniin, jolloin ainoastaan pellitys ja kynnyslevy yhdistävät sillan ja porrastornin toisiinsa ja sillan pituussuuntainen lämpöliike (noin 30 millimetriä) pääsee toteutumaan sillan ja porrastornin välisessä saumassa.

Sillan välituet T2 ja T3 toteutettiin teräsrakenteisina yhteen ristikoiduilla pilareilla. Tuen T2 korkeus on noin 9,7 metriä ja T3 korkeus 11,8 metriä, itse siltaputken kokonaiskorkeus profiilipeltikatto huomioituna on noin 4,2 metriä. Sillan kulkupinta on toteutettu liittolaattana ja sen pinta on hierrettyä betonia, jolla on pyritty siihen ettei siltakansi olisi liukas missään olosuhteissa. Puukantta sillassa ei voitu käyttää paloteknisistä syistä.

Liittolaatan paksuus kokonaisuudessaan on noin 200 mm ja laatta kaataa pituuskaltevuuden lisäksi sivuille. Laatan reunoissa kulkevat vesikourut, joilla vedet ohjataan syöksytorviin, ja joihin myös sillan kattovedet laskevat.

Varmuuden vuoksi sillan betonilaattaan on asennettu sulanapitokaapeli. Betonilaatan sulanapito lämmittämällä avorakenteisella sillalla vie runsaasti energiaa, joten sen käyttöä pyritään välttämään – mahdollisiin ongelmiin liukkaudentorjunnassa päädyttiin silti varautumaan ennakolta.

Sillan yläpuolinen ristikkorakenne haluttiin jättää näkyviin, ja sen päälle on asennettu valaisimet, sekä muu sillalla kulkeva tekniikka. Sillan valaisimina käytettiin putkimaisia led-käytävävalaisimia, värilämpötila 4000K (kirkkaan valkoinen).

Rautatiealueella olevilla silloilla maadoitukseen on kiinnitettävä huomiota sekä rakennusaikana että lopputilanteessa. Siltarakenne on maadoitettu rautatien paluuvirtakiskoon.

Sillan rakenteen lujuuslaskenta ja profiilien mitoitus tehtiin Autodesk Robot FEM-ohjelmistolla. Sillan muodon vuoksi tuulikuormat näyttelevät sillan mitoituksessa olennaista osaa ja myös värähtely on terässilloilla huomioon otettava asia. Eli sillan ominaistaajuus ei saa olla niin matala, että silta voi lähteä värähtelemään kävelijöiden aiheuttamasta askelherätteestä.

Yleissuunnitelmavaiheessa oli ristikkosauvoille valikoitu ja hyväksytty tietty muotoilu, jota ei enää haluttu lähteä kokonaan muokkaamaan, koska sen olivat tilaaja ja suunnittelija kokeneet esteettisesti miellyttäväksi. Teräsrakenteiden jatkokset suunniteltiin pulttiliitoksilla siten, ettei asennusvaiheessa työmaalla ole tarpeellista hitsata ja paikkamaalata rakenteita. Sillan varsinainen suunnittelu tehtiin kokonaan tietomallipohjaisesti ja kaikki sillan rakennetekniset suunnitelmat mukaan lukien konepajasuunnitelmat tuotettiin tietomallista.

Sillan paalutustyön ja maatukien valutyön jälkeen teräsrungon asennus paikalleen tapahtui kolmena erillisenä yönä. Radan päälle ja yli tehtävät nostot suoritettiin öisien liikennekatkojen aikana elokuussa 2024. Nostourakka keräsi huomiota mediassa ja paikalliset asukkaat seurasivat nostotöiden edistymistä. Siltalohkot nostettiin paikalleen varusteltuina siten, että liittolaattojen pellit, ikkunat, kattopellit ja jopa vesikourut olivat valmiiksi asennettuina. Ainoastaan nostoapuvälineiden kiinnityskohtien sekä nostolohkojen rajoilla olevat rakenteet jouduttiin asentamaan jälkeenpäin sillan sisältä käsin.

Sillan sisätöistä suuritöisin oli liittolaattalattian raudoitus, lämmityskaapelin asennus ja lattian valutyö. Myös pellitystöitä sekä valaisinasennuksia oli tehtävänä sillan päärungon asennuksen jälkeen. Sillan alapäähän asennettiin automaattisesti aukeava liukuovi, jotta kulku hissistä porrastorniin ja sen hissiin olisi sujuvaa ja onnistuisi helposti esimerkiksi pyörää taluttaen. Sillan kohdalle Pispalan valtatielle tehtiin keskikorokkeellinen suojatie, jotta tien ylittäminen sillan kohdalta olisi turvallinen sillan käyttäjille. Siltayhteys otettiin käyttöön 5.11.2024.

Jussi Jaakkosela
Pääsuunnittelija, AFRY Finland Oy