Tekniikkalegot ja työ naulapoikana sytyttivät kipinän

Rakentamisen maailmaan aloin tutustua jo 14-vuotiaana, kun aloitin naulapoikana kesätyöt isän ja hänen veljiensä omistaman rakennusliikkeen työmailla. Sen seurauksena valitsin omaksi opiskelualakseni rakennustekniikan. Vuonna 1994 sain korkeakoululla vinkin, että Teraconin perustanut Seppo Salo tarvitsee kesätyöntekijää. Se taas johti vakituiseen työsuhteeseen Teraconissa, yrityksen osakkuuteen 2000-luvun vaihteessa, ja toimitusjohtajan tehtäviin Seppo Salon jäädessä eläkkeelle”, kuvaa ammatillista elämankaartaan suunnittelutoimisto SS Teracon Oy:n toimitusjohtaja Pasi Koivisto.

”Olen syntynyt ja käynyt kouluni ylioppilaaksi asti Eurassa. Olen yrittäjäperheestä, isäni oli toimitusjohtajana yhdessä veljiensä kanssa omistamassaan rakennusliikkeessä, mikä tietysti vei minutkin rakennustyömaille kesätöihin jo 14-vuotiaana naulapojaksi. Olin sen jälkeen joka kesä raksalla töissä koko kouluajan.”, Pasi Koivisto kertoo.

”Tekniikka, moottorit ja ajoneuvot ovat olleet osa elämääni siitä asti, kun sain 12- tai 13-vuotiaana joululahjaksi tekniikkalegoja. Kouluaikana harrastin yleisurheilua ja mikroautoilua sekä peltoautoilua ja iän täytyttyä mopoilua, johon liittyi tietysti mopon virittelyä. Moneen kertaan tuli mm. mopon moottori puretuksi ja kasatuksi.”

”Yleisurheilussa innostuttiin kavereiden kanssa etenkin seiväshypystä, jota harrastettiin ensin muutaman sadan metrin päässä kodista itse tehdyllä hyppypaikalla. Teimme telineet, hyppykuopan ja puruista alastulopaikan. Vähän vartuttuamme siirryimme 5 minuutin pyörämatkan päässä olevalle urheilukentälle, jossa kisailimme keskenämme myös pituushypyssä ja pikajuoksussa. Kokeilimme kaverin kanssa kouluaikaan myös puolitoista vuotta lentopalloa Euran Raikun joukkueessa, mutta ajatus omasta peliurasta hiipui mm. sen takia, ettei pituutemme oikein riittänyt lajiin.”

”Mikroautoilun aloitin muistaakseni 1978, kun liityin Euran UA:n mikroautokerhoon. Kiersin lajin kilpailuja samoissa kisapaikoissa ja -porukoissa kuin esimerkiksi Mika Häkkinen, Mika Salo ja Taru Rinne, mutta kisasin eri sarjoissa kuin he. Ajoin kilpaa vuoteen 1983, kunnes myin mikroautoni. Myös mikroauton huollosta vastasin pääosin itse. Mikroautoilun rinnalle tuli peltoautoilu kaverin kotona 13-14 -vuotiaasta alkaen ja oma mopo heti, kun mopolla pääsi luvallisesti ajamaan. Ja autonajokortti piti sitten ehdottomasti saada saman päivänä, kun täytin 18. Moottoripyöränkin olisin halunnut, mutta isäni ei antanut minun ostaa kevaria.”

”Minulle oli selvää, että menen peruskoulun jälkeen lukioon. Koulussa tykkäsin fysiikasta ja pidin matematiikkaakin kiinnostavana. Olen huomannut, että fysiikassa oli silloin kouluaikana samoja elementtejä, mitä nyt rakennesuunnittelussa tulee vastaan, joten siinä mielessä ajatus lähteä tekniikan alalle oli luonteva. Toki on todettava, että lukio oli minulle myös tapa saada lisäaikaa sen päättämiseen, mitä haluaa tehdä työkseen. Mutta jo ylioppilaskeväänä 1986 tiesin, että haen Porin teknilliseen oppilaitokseen ja TTKK:lle Tampereelle. Pääsin molempiin. Kun neljä kaveriani pääsi myös TTKK:lle, valitsin suunnaksi Hervannan. Opintoni aloitus tosin venähti syksyyn 1988, kun päätin hoitaa armeijan alta pois. Olin ensin 6 kuukautta isän firmassa töissä, sitten 11 kuukautta Säkylässä Porin prikaatin PST-ohjusjoukoissa, AUK:ssa ja RUK:ssa ja sitten vielä 6 kuukautta isän firmassa ennen kuin muutin Hervantaan.”

Opettajan vinkistä aukeni pitkä ura

Kun Pasi aloitti TTKK:lla, Ralf Lindberg ja Timo Inha olivat hänelle tärkeimmät opettajat. ”Valitsin rakennustekniikan alakseni jo heti Hervantaan tultuani. Suuntautumisalaa olisi toki ollut mahdollista vaihtaa vielä sähkö- tai konetekniikkaan yleisopintojen, joita oli pari ensimmäistä vuotta, jälkeen, mutta rakentamisen toimiala oli varmaan jo verenperinnönkin takia luontevin vaihtoehto. Etenkin Ralf Lindberg oli loistava opettaja. Timo Inhalla taas oli erityisen tärkeä rooli omalle uralleni, sillä hän kertoi minulle ja kaverilleni, että Teraconin Seppo Salo etsii kesätyöntekijää avukseen. Kävimme Sepon puheilla, ja lopputulema oli, että minut valittiin. Tähän varmaan vaikutti sekin, että kaveri asui Turussa ja minä Hervannassa.”

”Seppo Salohan oli perustanut Teraconin 1992, kun Havaka Steel, jossa Seppo oli ollut osakkaana, oli tehnyt konkurssin. Havaka Steel valmisti mm. Hava-liittopalkkia, joka oli Sepon keksintö, ja jonka Seppo ja Markku Heinisuo kehittivät yhdessä myyntituotteeksi. Alkuaikoina Seppo oli Teraconissa töissä yksin, hän hoiti teräsrakenteiden laskennan ja osti yrityskumppaneiltaan valmisosasuunnittelun, jota nykyisin kutsutaan kokonaisuutena tuoteosakaupan suunnitteluksi. Aloin kesällä 1994 tehdä tätä suunnittelua. Kun kesä loppui, Seppo kysyi, jäisinkö hänelle töihin pysyvästi ja tekisin diplomityöni myös hänelle. Kun vastasin kyllä, tuo alihankintana ostettu työ siirtyi pääosin minulle.”

”Ohjusjoukoissa palvelu tarkoitti, että sain kutsun kertausharjoituksiin ensi alkuun kerran vuodessa. Kutsut loppuivat useammaksi vuodeksi, kun jouduin muutaman kerran kieltäytymään opiskelukiireiden takia, jatkuen kuitenkin viime aikojen harjoitusrutiinilla, tosin toisissa mp-tehtävissä. Tauko kertausharjoituksissa ei tosin auttanut diplomityön tekemisessä, vaan aika kului arjen hankkeissa Sepolle töihin mentyäni, vaikka yritys alkoikin kasvaa 1-2 työntekijän vuosivauhtia. Liittopalkin, josta minun piti tehdä diplomityöni, patentti jäi Havakan konkurssin jälkeen Sepolle. Liittopalkin valmistuslisenssi myytiin Normek Oy:lle ja sai uuden nimen MEK-palkki, johon liittyen sitten lopulta teinkin lopputyöni, kun heräsin vuonna 2005 siihen, että osa kursseistani uhkaa vanheta. MEK-palkin ongelma oli, että siinä oli kilpailijoilta enemmän käsin tehtävää hitsaamista, minkä takia palkin tuotantokustannus oli vaihtoehtoja korkeampi. Diplomityöni käsitteli palkin kehittämistä, mutta ehdottamiani muutoksia ei alettu toteuttaa ja tuote hiipui markkinoilta. Mutta tärkeää oli, että sain tehdyksi diplomityön ja paperit ulos. Tänä päivänähän FISE-pätevyydet edellyttävät myös riittäviä koulun penkillä hankittuja tietoja”, Pasi toteaa.

”Olen siis Teraconin ensimmäinen palkattu työntekijä. Osakas minusta tuli 2000-luvun vaihteessa, kun Seppo tarjosi sitä mahdollisuutta, ja toimitusjohtaja vuoden 2018 alussa. Laskeskelin, että olen ollut viimeisen 20 vuoden aikana noin 200 hankkeessa projektipäällikkönä ja vastaavana teräsrakennesuunnittelijana. Alkuaikoina teimme lähinnä laskentaa ja suunnittelua konepajoille, nyttemmin työkenttä on laajentunut muuhunkin suunnitteluun Yksittäisistä töistäni mieleenpainuvimmat ovat Vuoden Teräsrakenteena palkittu Fazer Experience, Ruotsin Bålstaan tehty DLS:n logistiikkakeskus ja Osloon tehty hiihto-lasketteluhalli Skihallen.”

”Fazer Experiencessä teimme töitä suoraan Fazerille. He soittivat, kun olivat saaneet niin paljon myönteistä palautetta meistä. Sepon kanssa pohdittiin, mahtaako asiakas olla valmis maksamaan paljostä työstä, jonka kohteena aika pieni rakennus vaati. No homma hoidettiin, ja oli tosi mielenkiintoista tehdä sitä tilaajan ja arkkitehtisuunnittelun tehneen K2S:n kanssa. Bålstan logistiikkakeskus on Lempäälän Ideaparkin kokoinen 30 metriä korkea rakennus, jossa mietimme riskiä hankkeen koon takia. No siihenkin lähdettiin pitkäaikaisen asiakkaan sekä asiakkaan hyvin tuntemamme projektiorganisaation tukemana, ja yhdessä muiden osapuolten kanssa se hoidettiin niin, että kaikki meni hyvin projektisuunnitelmien mukaisesti. Oslossa rinteeseen tehty Skihallen oli myös hyvin mielenkiintoinen ja haastava hanke. Arkkitehtuurin tuomien asioiden lisäksi haasteita toivat tuuli- ja lumikuormat sekä kattoon ripustettu hiihtolatu. Siitäkin toteutuksesta jäi tosi hyvä jälkimaku”, Pasi esittelee.

Moottoripyörä vaihtui sähköpyörään

Armeija-aika oli maanpuolustustyötä tärkeänä pitävälle Pasille merkittävä myös muuten kuin sotataitojen ja palveluksen lopuksi saatujen vänrikin natsojen takia. Hän nimittäin lähti Säkylästä juhannuksena 1986 Nummirockiin, jossa tapasi erään Pohjanmaalta kotoisin olevan neitokaisen, joka on pysynyt – nyt aviopuolisona – rinnalla siitä asti.

”Vaimoni Marja-Leena muutti tosin Tampereelle Pohjanmaalta vasta myöhemmin, kun sai opintonsa päätökseen Pohjanmaalla. Asuimme ensin Hervannassa, jonka hyvissä kuntoilumaastoissa jo pidimme kuntoa yllä polkupyöräilemällä yhdessä. Yritin lenkkeillä myös juostenkin, mutta polveni eivät oikein tykänneet siitä. Lisäksi teimme yhteisiä telttalomaretkiä polkupyörillä ennen tyttäremme syntymää. Pyöräily onkin pysynyt tärkeänä kuntoilumuotona, mihin sähköpyörä on tuonut lisää mielekkyyttä viimeiset viisi vuotta. Sähköpyörä, jollaisen hankimme vaimollenikin, auttaa pitämään jyrkissäkin mäissä sykkeen tasaisena, kun ajelemme nykyisen Ylöjärven Metsäkylän kotimme lähiseuduilla latupohjia ja polkuja, ja lisäksi siinä pysyy vauhti hyvänä ja maisemat vaihtuvat kivasti. Olen nykypyörällä ajanut nyt noin 8000 kilometriä. Ja vastoin monen luuloa kyllä sähköpyörälläkin saa polkea ihan riittävästi”, Pasi vakuuttaa.

”Hervannasta muutto alkoi olla ajankohtaista, kun perhe kasvoi. Olin jo varannut tontin Nokialta, ja ajattelin rakentaa sinne omakotitalon. Onneksi idea jäi työkiireiden jalkoihin, ja aloimme etsiä valmista kotia Tampereen keskustan ulkopuolelta mm. Nokialta, Kangasalta ja Ylöjärveltä. Ylöjärven Metsäkylästä löytyi puoli vuotta vanha rakennusliikkeen rakentama paritalon puolikas, jonka alkuperäinen omistaja sai pikakomennuksen töihin Australiaan. Otimme tästä asunnosta kiinni, ja se on ollut kotimme nyt jo 24 vuotta.”

Moottorit ja moottoriurheilu kuuluivat Pasin elämään läheisesti myös kouluvuosien jälkeen. Hän liittyä Endurance Saloon -vakioautosarjatalliin mikroautoajoilta tutun kaverin ja ryhmän kutsumana ja osallistui radoilla kestävyysajoihin vuosina 2001-2006. ”Siinä sai ajaa pitkiä jaksoja yhtä mittaa, kun kisat kestivät keskimäärin 4-6 tuntia, mikä teki lajista itseä miellyttävän. Laji sai kuitenkin jäädä, kun kysyin vaimoltani Ylöjärvellä, voisinko ostaa moottoripyörän. Vastaus oli joo ehdolla, että jätän rata-autoilun, jotta olen edes joskus kotona. Ostin ensimmäisen moottoripyöräni lopulta 39-vuotiaana.”

”Minulla on ollut enduro-, supermoto-, naku- ja matkapyöriä, ja olen harrastanut ja harjoitellut säännöllisesti myös rata-ajoa moottoripyörillä. Reissuilla ajelin mielelläni pikkuteitä ja alkuun myös sorateitäkin, silloin kun pyörä sen salli. Olen ollut mukana mm. ryhmänä Alpeille tehdyssä moottoripyöräretkessä ja ajellut parhaimmillani noin 10.000 kilometriä vuodessa. Halu ajaa hiipui kuitenkin neljä vuotta sitten, kun olimme vaimoni kanssa kiertämässä Suomea ja vietimme muutaman päivän isäni mökillä Posiolla. Olimme menossa asioille, kun poro ryntäsi ahteesta yhtäkkiä tielle niin, etten huomannut sitä. Onneksemme vastaan tuli pakettiauto, johon poro törmäsi ensin, ja poro lensi pääni yli  toiselle puolen tietä ojaan. Kun huomasin tämän jälkeen ajaneeni pyörällä vuodessa vähimmillään vain 200 kilometriä ja sähköpyörän keränneet samassa ajassa moninkertaisen määrän kilometrejä, myin viimeisen moottoripyöräni nyt vuonna 2025 pois.”

”Nuoruuden harrastuksista myös lentopallo pysyi pitkään mukana tyttäremme kautta. Veimme hänet seitsenvuotiaana pallokouluun, mistä hän innostui niin, että pelasi lentopalloa aktiivisesti vuodet 2005-2020 aina naisten Ykkössarjatasoa myöten. Kun kuljin mukana harjoitus- ja pelireissut sekä toimin välillä apuvalmentajanakin, voin sanoa tuntevani sangen kattavasti Suomessa pelaavia ja Suomesta kansainvälisille kentille lähteneitä naislentopalloilijoita. Ja olen itsekin käynyt välillä läiskimässä lentopalloa, mutta en mitenkään himoharrastajana, vaan lenkkeily kävellen ja pyöräily ovat pääkuntoilulajini.”

Oma rooli muuttuvassa kentässä

Suunnittelualalla on käynyt 2000-luvulla merkittävä rakennemuutos, kun pienten ja keskikokoisten suunnittelutoimistojen kaarti on kutistunut yritysjärjestelyjen seurauksena. Viime vuosina korona ja rakentamisen matalasuhdanne ovat myös heilutelleet toimialaa. ”Onhan meilläkin ollut kosiskelijoita, mutta emme ole niille lämmenneet. Yrittäjäperheestä lähtöisin olevana PK-yrityksen osakkaana koen mielekkääksi kehittää yrityksemme omaa toimintaa ja osaamista ja toki myös vetää yritystä itsenäisesti. Ei työ jonkun toisen johtamanakaan toki olisi mahdoton ajatus, mutta nyt siis näin”, Pasi tuumii.

”Meilläkin on ollut välillä tiukkaa, mutta toki elämää on helpottanut vähän, että emme ole asuntosuunnittelussa mukana. Esimerkiksi tämän vuoden alku oli normaalia vaikeampi, mutta onneksi nyt on kädet täynnä työtä, kun saimme taas ison tilauksen. Yhtenä etunamme on, että olemme tehneet niin pitkään läheistä yhteistyötä toteutuspään kanssa, ja osaamme ottaa niin valmistukseen kuin asennukseen liittyvät asiat hyvin huomioon. Meillä onkin yhä iso osa samoja asiakkaita kuin aloittaessani 1994, osin toki eri yritysnimillä.”

”Teraconissa Seppo Salo – idearikas ja keksijäksikin luonnehdittava yrityksen perustaja – on ollut tärkeä opettaja niin minulle kuin muillekin. Sepon ansiosta on oppinut ajattelemaan, että asioita voi tehdä toisinkin. Laskennan ja optimoinnin tärkeys tuli myös häneltä osaksi arkeamme, mikä on yksi tärkeä kilpailuetu pienelle toimistolle. Meillä olennaista on asiakastyytyväisyyden lisäksi ratkaisujen kokonaisedullisuus, ei jonkin yksittäisen rakenneosan osaoptimointi. Osaamme nopeasti tuottaa optimoidut laskelmat konepajalle tarjousta varten, ja saamme sitten sieltä työtä myös toteutusvaiheeseen. Tai sitten mennään kuten Fazerin kanssa, että tehdään suunnittelu tilaajalle tai urakoitsijalle samaa hyvää osaamista ja kokonaisedullisuutta hakien.”

”Seppo viitoitti työtämme myös kehittämällä työkalun, jolla pystyi rakentamaan nopeasti automaattisesti kuormitetun tasokehälaskentamallin parametrisesti. Vaikka työkalut ovat muuttuneet, kehitämme niitä edelleen tukemaan omaa toimintaamme ja kilpailukykyämme rakennesuunnittelun saralla. Me emme kilpaile suunnittelun hinnalla, vaikka markkinoilla onkin ollut nähtävissä välillä kovaakin hintakilpailua, vaan vastuullinen, oikea-aikainen ja laadukas, sekä asiakkaan tarpeita kuunteleva palvelu on ollut meillä toimintamme kulmakivi alusta lähtien. Iloksemme olemme havainneet, että kyky tehdä nopeasti osaavaa laskentaa ja suunnittelua koetaan ulkomaistenkin toimijoiden kesken tärkeänä asiana. Nyt on hyvää pöhinään esimerkiksi datakeskusten ympärillä, ja niin niissä kuin muissakin hankkeissa kireät aikataulut ja odotus virheettömästä työn jäljestä ovat nykyarkea.” ”Jo kotona sain opin, että kovalla työllä voi saavuttaa paljon. Ikä on onneksi tuonut myös paljon viisautta. Ymmärrän hyvin, että työtä ei voi tehdä 12/7, vaan niin pää kuin kehokin vaatii palautumista ja huolenpitoa. Liikkuminen ja muutenkin omasta kunnosta huolen pitäminen sekä yhteiset hetket perheen kanssa ovat tässä itsestä välittämisestä hyviä asioita”, Pasi tähdentää. -ARa