Ensimmäisiä jauhemaaleja käytettiin leijuastioissa, joissa jauhemaali leijui sopivassa paineilmaseoksessa, kiehuvan näköisenä pilvenä. Kappale oli esilämmitetty ja se upotettiin ilma-/maali seokseen, jauhemaali tarttui kuumaan kappaleeseen kiinni ja uunissa verkkouttamisen jälkeen muodosti valmiin maalikalvon. Tällä menetelmällä kalvonpaksuus oli aina kiinni upotusajasta. Myöhemmin kehitettiin sopivia jauhemaalauspistooleita, jolloin muuttamalla ruiskutettavan maalin määrää ja ruiskutusnopeutta, oi mahdollinen vaikuttaa kalvonpaksuuteen.
