”Rakentamisen konkreettinen puoli oli minulle tuttua jo lapsuudessani, kun isäni mielipuuhaa oli tehdä kaikenlaista omin käsin sekä Kaarinan omakotitalossamme että kesämökillämme, ja hän oli lisäksi rautakauppa-alan yrittäjä. Kun eräs kaverini kertoi 1980-luvun lopulla ollessani 13-vuotias, kuinka kiire hänen perhetuttuihin kuuluvilla arkkitehdeillä oli, mielessäni syttyi ajatus, että minäkin haluan arkkitehdiksi. Tämä päätös piti, ja aloitin arkkitehtiopinnot armeijan jälkeen”, kertoo arkkitehti SAFA Tuomas Kivinen. Tänä päivänä hän omistaa yhtiökumppaninsa Nina Rusasen kanssa etenkin teollisuus- ja energiasektoria palvelevista töistään tunnetun arkkitehtitoimiston, jonka suunnitteluperinteen juuret ulottuvat vuoteen 1954 asti.
Ystävillä ja vähemmän läheisillä kavereillakin on usein vaikutusta nuoren ihmisen elämään. Tuomaksella läheisen kaverin kanssa käyty ”random-keskustelu” vaikutti olennaisesti uravalintaan. ”Koulussa lempiaineitani olivat kielet – puhun nykyisin viittä kieltä – ja historia, joka kiinnosti ja kiinnostaa yhä kovasti myös laajemmin kuin mitä koulussa piti lukea. Pärjäsin ihan hyvin muissakin aineissa, minkä takia oli selvää, että menen lukioon ja jatko-opintoihin ylioppilaspohjalta. Piirtäminen, esimerkiksi perspektiivin esittäminen, kiinnosti myös, etenkin kun oli piirtämistä harrastaneita kavereita, mutta en ollut erityisen hyvä luonnonlahjakkuus, vaan olen joutunut tosissani opettelemaan piirtämistä, enkä koskaan miettinyt kuvataiteita omana uravalintanani, vaikka opiskelinkin lukion jälkeen kansanopistossa kuvataidelinjalla. En osaa sanoa, miksi niin innostuin arkkitehtuurista alana, ja aloin myös lukea siitä paljon jo kouluaikana. Suvustakaan ei suoraan tullut mallia, vaikkakin arkkitehti, kaupunkisuunnittelija ja TKK:n yhteiskuntasuunnittelun professorina toiminut Olli Kivinen on minulle sukua. Into vain syttyi tuon yhden kaverin kanssa käydyn keskustelun pohjalta”, Tuomas muistelee.
Kavereiden vaikutus ei rajoittunut vain piirustusharrastukseen ja uravalintaan. ”Musiikki on ollut jo yläasteikäisestä asti tärkeä harrastus. En itse soita mitään, mutta tykkään kuunnella paljon. Kaveripiirini vaikutuksesta musiikilliset mieltymykseni suuntautuivat valtavirtojen ulkopuolelle ja ovat siellä yhäkin. Moderni jazz, elektroninen musiikki, moderni konserttimusiikki sekä myös kokeellinen rock ja pop kuuluvat suosikkeihini”, hän kertoo. Lukeminen on toinen Tuomaksen jo lapsuudesta ja nuoruudesta jatkunut tärkeä harrastus. Arkitehtuurin historiaan, virtauksiin ja kehitykseen liittyvä luettava on ollut tärkeä osa harrastusta siis jo nuorena, jolloin Tuomas kahlasi innolla läpi kaiken, mitä alasta löytyi Kaarinan kirjastosta. Lisäksi alasta sai tietoa Ylen esittämästä nimekkäitä arkkitehtejä ja näyttävää arkkitehtuuria esitelleestä dokumenttisarjasta, jonka Tadao Ando-jakson Tuomas otti talteen VHS-nauhalle ja katsoi useampaan kertaan. ”Ei arkkitehtuuri tuosta kouluaikaan luetusta ja nähdystä auennut, vaan sitä oppi ymmärtämään vasta koulutuksen ja työkokemuksen myötä. Käytäntö on osoittanut, että arkkitehdin työ vaatii paljon, mutta samalla se on hyvin palkitsevaa, jos lopputulos on jotakin, mihin voi olla tyytyväinen.”
”Kotoa tuli työtäni auttava kosketus ja ymmärrys rakentamisen konkreettiseen puoleen, kun isäni teki kaikenlaista omilla käsillään sekä Kaarinan keskustan kupeella sijainneessa 1970-luvun omakotitalossamme että kesämökillämme. Into tehdä omin käsin ei kuitenkaan siirtynyt minuun, en ole sen enempää suunnitellut mitään itselle kuin innokas puuhastelemaan jotakin rakentaen. Asumme kerrostaloasunnossa Helsingissä, ja mökki on käytännössä jäänyt veljieni haltuun ja hoitoon. Jälkimmäiseen toki vaikuttaa sekin, että vaimoni on japanilainen, minkä takia vietämme lomiamme paljon hänen kotimaisemissaan.”
”Japani ei muuten kuulu niihin viiteen kieleen, joita puhun. Pystyn toki seuraamaan keskustelua, mutta kunnon kommunikointiin asti taito ei riitä. Kotikielemme on suomi, jonka vaimoni on ottanut hyvin haltuun. Löysimme toisemme, kun hän tuli Suomeen tekemään tutkimusta. Vaimoni on opiskellut hammaslääketiedettä ja ollut täällä nyt pitkään oman alansa virkatöissä.”
Lama ei lamaannuttanut
Tuomas Kivinen valmistui ylioppilaaksi ja haki arkkitehtikoulutukseen kesken rakennusteollisuuden ja koko yhteiskunnan 1990-luvun syvintä lamaa. Taloustilanne ei kuitenkaan lamaannuttanut Tuomaksen intohimoa, vaan hän aloitti arkkitehtiopinnot Oulussa vuonna 1995 käytyään armeijan alta pois. ”Ouluun menin, kun pääsin sinne. Reima Pietilän professorikauden jälkeen syntyneen ns. Oulun koulun aika oli yliopistolla silloin vuonna 1995, kun aloitin, jo ohi. Keskeisin ensimmäisen vuoden opettajani oli professori Jyrki Tasa, joka opetti arkkitehtuurin perusteita ja varmastikin vaikutti ajatteluuni. Toinen tärkeä vaikuttaja olivat kansainväliset julkaisut, joita lainasimme arkkitehtiosaston erinomaisesta kirjastosta. Sieltä saimme tietoa, missä alalla silloin mentiin.”
”Viihdyin Oulun yliopistossa ja pidin menosta siellä, mutta halusin kuitenkin mieluummin asua Helsingissä. Niinpä hain TKK:lle ja pääsin syksyllä 1996 jatkamaan opintoja Otaniemessä. Joitakin asioita me Oulusta tai Tampereelta tulleet jouduimme tekemään uudelleen, minkä takia etenkin ensimmäiset 2-3 opiskeluvuotta Otaniemessä olivat sangen tiiviitä, mutta kun pääosan Oulun opinnoista saattoi lukea eduksi Otaniemessä, minulla on ollut ilo kuulua kahteen K1995-vuosikurssiin. Molemmissa kouluissa opiskelleisiin kurssitovereihini minulla on edelleen läheiset välit.”
”Otaniemen professoreista erityisesti Markku Kokonen ja Tuomo Siitonen ovat vaikuttaneet minuun ja jääneet mieleeni.” ”Opiskellessa en miettinyt työ- tai uramahdollisuuksia joltakin erityisalalta, vaan ajatus oli oppia alaa yleisosaamiseen perustuen, tehdä työt hyvin ja katsoa, mihin se riittää. Laman takia vain osalla meistä opiskelijoista oli mahdollisuus tehdä töitä opintojen ohessa, siksi sain ensimmäisen työpaikan vasta 1990-luvun lopulla, kun tilanne parani. Oma suuntautuminen tuli sitten työn kautta.”
Yksi osa opintoja oli vuosi Barcelonan arkkitehtikoulussa ETSAB:issa lukuvuonna 1998 – 1999, miltä ajoilta Tuomaksen espanjan taidot ovat yhä sangen hyvät. ”Espanja on yksi arkkitehtuurin keskus, ja vaihto-opiskelijavuosi oli hyvin antoisa. Opetuksen lisäksi pääsin tutustumaan loistavaan espanjalaiseen arkkitehtuuriin ja sen historiaan. Arkkitehtuurin merkitystä Espanjassa osoittaa, että pelkästään ETSAB:issa oli 3600 opiskelijapaikkaa. Monialainen kunnianhimoisuus näkyy siellä tehtävissä töissä, ja opetus oli myös hyvin kunnianhimoista sen lisäksi, että se oli konkreettista. Vaihto-opiskelijavuodessa hienoa oli myös tutustua espanjalaiseen kulttuuriin ja Barcelonan kaupunkielämään.”
”Diplomityöni tein jo vuosia työelämässä oltuani. Teemana oli kolmen sukupolven talo vaimoni perheelle. Japanissa on tavallista, että kolme sukupolvea asuu tiiviisti urbaanissa ympäristössä niin, että talossa on myös perheen kaupallinen työ- tai liiketila. Aloitin työn professori Tuomo Siitosen aikana ja hänen neuvonsa mukaisesti tein sen puhtaasti teoreettisena arkkitehtonisena projektina, eikä niinkään konkreettisena, toteutettavana suunnittelutyönä. Oikeasti toteutettavassa hankkeessa käytännön haasteet olisivat voineet aiheuttaa kompromisseja ja se olisi muun muassa pitänyt suunnitella yhdessä japanilaisen kumppanin kanssa. Työni valmistui lopulta professori Hannu Huttuselle parhaalla arvosanalla ja se oli myös yksi Wuorio-palkintoehdokkaista”, Tuomas kertoo.
Työtä löytyi kaverin vinkistä
”Työurani alkoi jo 10 vuotta ennen valmistumistani, ajan tyylin mukaisesti. Sain kurssikaverilta vinkin, että Virkkunen & Co haki opiskelijaa töihin. Otin yhteyttä, kävin Risto Virkkusen haastattelussa ja pääsin töihin tekemään teollisuusarkkitehtuuria toimistoon, jonka juuret ulottuivat vuoteen 1954, jolloin Erkko Virkkunen sen perusti. Vuonna 1986 Erkko Virkkusen kuoltua Risto ja muut silloiset omistajat ottivat toimiston hoitoonsa ja muuttivat nimen muotoon Virkkunen & Co. Vuonna 2006 siirryin PES-Arkkitehdeille, jossa osallistuin erilaisten julkisten rakennusten ja liikenneinfran suunnitteluun, esimerkkinä Kehäradan Aviapoliksen asema. Toinen PES-ajan liikennejärjestelmiin liittyvä hanke, jossa sain olla mukana, on Helsinki-Vantaan lentoaseman pysäköintilaitos P3:n laajennus.”
”Syy vaihtoon oli, että tykkäsin Pekka Salmisen toimiston töistä ja avautui mahdollisuus siirtyä sinne. Olin PES:ssä vuoteen 2011, jolloin Risto Virkkunen pyysi minua ja silloin ALAlla työskennellyttä Ninaa palaamaan takaisin ja ottamaan osakkaan roolit yhtiössä. Yhtiön entisiä omistajia alkoi tuolloin jäädä eläkkeelle ja työlle toivottiin jatkajia. Otimme tarjouksen vastaan, ja samalla yhtiö muutettiin osakeyhtiöksi. Yhtiömuodon muutoksen ajateltiin helpottavan toiminnan siirtoa uudelle sukupolvelle, kun Risto alkaa vetäytyä työelämästä.”
”Virkkusen toimisto oli jo aloittaessani 2000-luvun alussa vahvasti teollisuus- ja infra-alan töitä tekevä toimisto, jossa työ oli mielenkiintoista, vastuullista ja palkitsevaa. Teimme esimerkiksi Puolaan ja Irlantiin arkkitehtisuunnitelua suomalaisen toimittajan energialaitoksiin. Sain hyvin vastuuta ja tehdä itsenäistä työtä. Esimerkiksi Puolan hankkeessa kävin viisi kertaa, osin yksinkin, työmaalla hoitamassa käytännön asioita. PESissä ollessa oppi lisää tinkimätöntä korkealaatuiseen lopputulokseen korkealaatuisella työprosessilla tähtäävää työtapaa. PES-aika oli antoisa hyvä koulu jatkoa ajatellen”, Tuomas kiittelee työuransa alkupään molempia työnantajia.
”Virkkunen & Co siirtyi Ninalle ja minulle, kun Risto Virkkunen jäi eläkkeelle vuonna 2021. Pohdimme sitten, mikä yhtiön nimi olisi meidän omistuksessamme. Useaa eri vaihtoehtoa mietittyämme päädyimme meille kuitenkin luontevimmalta tuntuneeseen muotoon Kivinen Rusanen Arkkitehdit Oy. Vaikka jatkamme vahvasti jo Erkko Virkkusen aikana alkanutta suunnittelun perinnettä, koemme, että uusi vuonna 2024 käyttöön otettu nimi on hyvä jo senkin takia, että Erkko Virkkusen ajan arkkitehtuuri ja Virkkunen & Co’n ajan arkkitehtuuri erottuvat jo yritysnimien puolesta selkeästi Kivinen Rusanen Arkkitehtien ajan töistä”, Tuomas kuvaa uusien omistajien ajattelua.
Piirtäminen yhä osa työtä
Tuomas Kivinen aloitti opintonsa aikana, jolloin tietokoneet olivat vasta tulossa suunnitteluun. Siinä mielessä työ on muuttunut paljon viimeisten 30 vuoden aikana. ”Mutta toisaalta, kun lukee arkkitehtuurin historiaa, näkee, miten vähän jotkin asiat ovat muuttuneet.”
”Kun aloitin opinnot 1995, Oulussa oli uusi työasematila, jossa teimme ensimmäiset 3D-mallinnukset. Kun siirryin Otaniemeen 1996, siellä suunnitteltiin vielä käsin piirtämällä. Piirtäminen on edelleen osa työtäni, sillä teen mielelläni skissejä, jotka auttavat kehittämään ja jäsentämään ideoita ja ratkaisuja ja käymään niitä läpi työryhmiemme kanssa. Etenemme skissien ja keskustelujen kautta varsin nopeasti tietokonepohjaiseen malliin, jossa varsinainen suunnittelu ja suunnitelmatuotanto tapahtuu. Suunnitelmien jalostaminen ja tarkentaminen ja ratkaisujen arvioiminen toisaalta edellyttää käsin luonnostelua koko suunnitteluprosessin ajan. Meillä ei tehdä pienoismalleja. Itse olen aina työskennellyt piirtämällä, enkä ole taitava pienoismallien tekijä, toisin kuin monet opiskelijatoverit koululla olivat. Olemme toimistollamme kyllä pohtineet, että ottaisimme pienoismallityöskentelyn osaksi suunnitteluprosessiamme, mutta toistaiseksi olemme pärjänneet puhtaasti digitaalisilla 3D-malleilla ja piirtämällä. Katsotaan miten asian kanssa käy tulevaisuudessa.”
”Oma työurani on siis ohjautunut pitkälti teollisuus-, energia- ja liikenneinfrahankkeisiin. Meillä on toimistona ollut paljon töitä energiasektorin kanssa, joista hyviä esimerkkejä ovat Vuoden Teräsrakenne -palkinnon saaneet Viikinmäen sähköaseman maisemaportaali Lahdenväylän kupeessa ja Vuosaaren biolämpölaitos, sekä esimerkiksi Imatrankosken arvokkaassa ja historiallisessa maisemassa olevat sähköasema ja maisemapylväät. Kohteissa tietysti lähtökohta ovat kysymykset kenelle, mitä, minne ja miksi. Tilaajan tavoitteet ja ohjeet, paikka ja ympäröivä maisema, viranomaisohjaus sekä luvat ohjaavat työtämme. Alue-, tila- ja logistiikkasuunnittelu ovat yhdessä tärkeitä hankkeen toteutukselle. Jotain meillä on tehty varmaan oikein, kun esimerkiksi Helen-konsernille on saatu tehdä töitä 1960-luvulta lähtien monissa hyvissä hankkeissa.”
”Olen kokenut yleisessä tasolla tilaajien tiedostavan tarpeen hyvälle arkkitehtuurille ja siihen satsaamiseen myös teollisuus- ja infrahankkeissa. Etenkin energiateollisuudessa tilaajat ovat hyvin asiantuntevia, rakennuttavat itselleen ja tietävät, mitä haluavat. Osaavat tilaajamme ovat esimerkiksi noissa mainituissa kohteissa halunneet panostaa designin laatuun, joka toki on myös helpottanut luvituksen etenemistä ja tuonut positiivista arvoa toteutuksesta niin tilaajalle kuin kohteen ympäristössä asuville, työskenteleville ja liikkuville henkilöillekin. Etenkin nyt yhteiskunnan sähköistyessä ja digitalisoituessa joudumme tulemaan kohteilla yhä enemmän keskelle kansalaisten elin- ja työympäristöä.”
”Samalla on todettava, että esimerkiksi kotisivuillamme esillä olevat erityisen näkyvät hankkeet ovat vain yksi osa työtämme. Olemme koko ajan mukana hyvin erilaisissa hankkeissa, joista osassa korostuu esimerkiksi tarve tehdä mahdollisimman nopeasti ja edullisesti. Eikä hyvä arkkitehtuuri vaadi pelkästään paljon resursseja, vaan hyvin voi onnistua vähemmälläkin, kun on tahto onnistua. Tällä en nyt kuitenkaan tarkoita, että meillä olisi joku patenttiratkaisu tehdä niin, vaan puhun tästä yleisellä tasolla.”
”Työkenttäämme kuvaa erään sähköverkkoliiketoiminta-asiakkaamme tilaaja. Häntä turhautti suuresti, että heidän kohteistaan puhutaan pömpeleinä, kun niiden tekeminen, toiminta ja ylläpito vaatii valtavasti osaamista, että yhteiskunta, jonka toimintaa ne palvelevat, toimisi hyvin ja mahdollisimman häiriöttämästi. Hankkeissamme tarvitaan arkkitehtiosaamisen ulkopuolelta siis vaativaa toimialan erityisosaamista ja hyvää insinööritaitoa, jotka tietysti luovat omat ehtonsa toteutuksille.”
”Töissämme yksi lähtökohta on vahva hyvän teollisuusarkkitehtuurin osaamisperinne ja halu olla hyvä sillä sektorilla jatkossakin. Onneksemme työntekijöidemme tyytyväisyys työpaikkaansa näyttää olevan hyvä, ja vaihtuvuus on varmaan siksi ollut hyvin vähäistä, mikä tietysti auttaa meidän nyt 13 hengen yhteisömme, jossa yhtä vaille kaikki ovat arkkitehtejä tai arkkitehtiopiskelijoita, kykyä palvella vaativia asiakkaitamme hyvin. Itse kun aloitin, toimistossa oli vielä 1950-luvulla Erkko Virkkusen palkkaamina taloon tulleita arkkitehtejä, mikä oli nuorelle arkkitehdille arvokas hiljaisen tiedon välittäjä. Samoin tapahtuu toivon mukaan nyt, kun porukkaan tulee uutta verta.”
”Toimisto on muuten ollut ’aina’ tällainen noin 15 hengen yritys. Omistajina Nina Rusanen ja minä osallistumme hyvin aktiivisesti päivittäiseen suunnittelutyöhön. Kun otimme kolme vuotta sitten vetovastuun, omistamme nyt yrityksen 50/50, Nina ja minä olemme vastanneet projekteista niin, että emme työskentele samoissa hankkeissa. Kannamme toki yhdessä niin saavutukset kuin tappiotkin, ja olemme Ninan kanssa hyvin selvillä toistemme töistä ja asiakkaista. Toimistomme työtapa on ollut vuodesta 2024 taas olla kaikki läsnä toimistolla. Pidämme sitä työn teolle ja innovoinnille tärkeänä. Etätyökalut ovat kyllä kunnossa ja haluamme olla joustavia työntekijöiden suuntaan, jos heillä on jokin syy olla tilapäisesti muualla ja tehdä työtä sieltä.”
”Konsolidaatio on iso keskusteluaihe alalla ja toimijoiden määrä on vähentynyt viime vuosina fuusioiden ja yrityskauppojen myötä. Me olemme kuitenkin nähneet omalla työllämme olevan yhä tärkeän tarpeen, eli että tuotamme palveluja, joilla on tarvetta tilaajille, ja aiomme jatkaa itsenäisenä tavoitteenamme kasvaa maltillisesti omia vahvuuksiamme hyödyntäen. Koen meidän olleen hyvä pää- ja arkkitehtisuunnittelukumppani tilaajille ja haluamme jatkaa niin, että ne kokevat yhteistyön kanssamme mielekkääksi”, Tuomas pohtii vielä tuoreen yrittäjän tulevaisuutta.
Treenikuljetus kuuluu vapaa-aikaan
Musiikin kuuntelun ja lukemisen lisäksi valokuvaus on ollut pitkään yksi Tuomaksen lempiharrastus. Hänen otoksiaan näkyy tarvittaessa myös osoitteessa kivinenrusanen.fi, jos aikataulut tai muut syyt vaativat arkkitehdin hoitamaan itse kohteen valokuvauksen. ”Pääsääntöisesti käytämme toimiston kuvauksissa ammattivalokuvaajia, mutta aina se ei ole mahdollista”, Tuomas tähdentää. ”Arkkitehtuuri on myös yksi osa vapaa-aikaani. Harrastan alasta lukemisen lisäksi arkkitehtimatkailua, jota teemme myös perheen lomilla, jos lomakohteessa on kiinnostavaa nähtävää. En koe arkkitehtuurista lukemista, arkkitehtuurista kertovia ohjelmia tai arkkitehtimatkailua työnä, se on niin erilaista kuin päivittäinen työ toimistolla. Kun aihe ja ala kiinnostaa, ei ole vapaa-ajalla mitään tarvetta olla irti arkkitehtuurista. Pikemminkin päin vastoin.”
”Perheeseeni kuuluu vaimoni lisäksi kaksi poikaa, toinen lukio- ja toinen yläasteikäinen. Nuorempi poika harrastaa jalkapalloa, ja treeneihin ja otteluihin kuskailusta on tämän myötä tullut isänkin harrastus.”
”Kun lasten äiti on japanilainen ja vietämme lomia paljon Japanissa, on pojista tullut luonnostaan aika maailmankansalaisia. Puolisoni kanssa yritämme antaa pojillemme parhaat mahdollisuudet tehdä, mikä heitä kiinnostaa ja mitä he haluavat, kun alkavat miettiä koulun jälkeisiä opintojaan ja työuraansa, ja antaa heidän rakentaa elämänsä sitten sinne, mikä heistä tuntuu hyvältä”, Tuomas toteaa. -ARa
Haku:
Avaa näköislehti:
Lisää artikkeleita:
Oletko kiinnostunut TRY:n toiminnasta tai haluatko mainostaa TRY:n viestintäkanavissa? Ota yhteyttä ja saat lisätietoa eri mahdollisuuksista.
