Meri ja veneet ovat olleet paljasjalkaisen porilaisen elämän yksi kiintopiste jo parivuotiaasta lähtien. Kouluaikana hän haaveili merikapteeni urasta, mutta äiti torppasi ajatuksen. Lukion aikana haave valistui haluksi opiskella laivanrakennusinsinööriksi, mutta opiskelupaikka TKK:lla jäi niukasti saavuttamatta. Sen sijaan ovet aukenivat kakkosvaihtoehtona olleen Oulun yliopiston konetekniikan laitokselle.
Meri ja veneet ovat olleet paljasjalkaisen porilaisen elämän yksi kiintopiste jo parivuotiaasta lähtien. Kouluaikana hän haaveili merikapteeni urasta, mutta äiti torppasi ajatuksen. Lukion aikana haave valistui haluksi opiskella laivanrakennusinsinööriksi, mutta opiskelupaikka TKK:lla jäi niukasti saavuttamatta. Sen sijaan ovet aukenivat kakkosvaihtoehtona olleen Oulun yliopiston konetekniikan laitokselle. Siellä materiaalitekniikka vei miehen sydämen ja sittemmin Hämeenlinnaan töihin Rautaruukille, jossa hänen työnsä on aina liittynyt jotenkin teräsputkiin. Tänä päivänä Petteri Steen on SSAB Europen putkiliiketoiminnan vetäjä. ”Työ Hämeenlinnassa on myös tarkoittanut sitä, että olen noin vuodesta 1640 lähtien ensimmäinen sukumme mies, joka ei tee työuraansa Porissa”, Steen kertoo.
”Olen paljasjalkainen porilainen eli syntynyt, kasvanut ja käynyt kaikki koulut ylioppilaaksi asti Porissa. Kun isäni oli arkkitehti, olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni pääosin Käppärän alueella isäni suunnittelemassa talossa, joka oli kalustettu Artekin kalusteilla”, Petteri kertoo.
”Ensimmäiset elinvuoteni perheemme asui Porin keskustassa kerrostaloasunnosta, mutta siitä ajasta muistan aika vähän. Sen kuitenkin tiedän, että jo parivuotiaana olen ihan tärissyt innosta, kun olen päässyt meren ja veneiden sekä laivojen ääreen. Siitä lähtien olisin voinut viettää kaiken aikani veneiden parissa. Ja niin toki paljon teinkin kesäaikoihin pitkin koko lapsuuttani ja nuoruuttani.”
”Ensimmäisen oman purjeveneen, optimistijollan, sain jo noin kahdeksanvuotiaana, ja purjehdusharrastus jatkuu yhä. Nykyisin se tapahtuu Saaristomerellä luonnosta nauttien ja retkeillen, pitkät purjehdukset avomerellä eivät etenkään vaimoani innosta, mikä piti oppia, kun ostimme 1990-luvun alussa ensimmäisen yhteisen matkaveneemme. Suorittamispurjehduksesta ei olisi ikinä tullut yhteistä harrastusta. Todettakoon vielä, että veneemme on aina ollut meren rannalla, tämän vuosituhannen puolella Rymättylässä, vaikka yhteinen kotimme on ollut Tampereella tai Hämeenlinnassa vuodesta 1994 lähtien. Toki nautimme myös järvimaisemista, sillä olemme asuneet Tampereella ja Hämeenlinnassa aina veden äärellä, ja ulkoilemme nykyisinkin mielellämme kotikaupunkimme Tampereen rantamaisemissa.”
”Purjehduksen ohella jalkapallo ja jääkiekko olivat kouluikäisenä tärkeä osa vapaa-aikaani. Käppärässä meitä suunnilleen samanikäisiä poikia oli niin paljon, että saatiin aina helposti pari joukkuetta kasaan, kun 15-20 pojan porukka kokoontui ilman mitään ennakkosopimusta paikalliselle kentälle. Pelattiin pesäpalloa tai jalkapalloa sen mukaan, mihin jollakin oli sopivat välineet mukana. Se oli puhtaasti vapaa-ajanviettoa eli siitä porukasta ei tainnut kukaan muu kuin minä osallistua seuratreeneihin, jossa oma lajini oli alle kymmenvuotiaasta B-junioriksi asti jääkiekko Porin Ässien riveissä. Jääkiekko sopi purjehduksen rinnalle, kun se ja varhaisteini-iän suunnilleen jokaviikonloppuiset purjehduskilpailuni jossakin päin Suomea eivät pahemmin haitanneet toisiaan. Niinpä sydän läpättää yhä vahvasti Ässille. Suon kuitenkin menestystä myös Rauman Lukolle – ehkä sen takia, että Raumakin on vahvasti merikaupunki”, Petteri toteaa.
Kotikielenä pori
Kun Petteri Steenin äiti ja isä ovat syntyperäisiä porilaisia, on porin puhuminen ollut hänelle luontainen osa elämää aina. Hänen porin taitonsa on niin syvää, että Petteri valittiin yhtenä ”taitavimpana” porin puhujana haastateltavaksi, kun hän oli 9- tai 10-vuotias ja hänen kouluunsa tuli murretutkija, joka halusi perehtyä porin kieleen. ”Kun vaimoni on myös paljasjalkainen porilainen, meidän kotikielenämme on yhä pori.”
”Porilaisuuteni syvyyttä kuvaa sekin, että olen noin vuoden 1640 jälkeen ensimmäinen sukumme mies, joka ei tee työuraansa Porissa. Omat ajatukseni eivät tosin nuorena olleet viemässä minua välttämättä pois Porista. Haaveilin ensin merikapteenin urasta ja opinnoista sitä varten Raumalla, mutta äitini torppasi ajatuksen hakea sille puolelle peruskoulun jälkeen ja sanoi, että menet lukioon. Lukion myötä ajatus muuttui ja päätin hakea TKK:lle opiskelemaan laivanrakennusinsinööriksi. Jäin niukasti rannalle, ja ajattelin ensin tehdä vuoden töitä, ja hakea sitten uudelleen.”
”Pääsin kuitenkin sisälle kakkosvaihtoehtona olleeseen Oulun yliopiston konetekniikkaan. Myös kaksi koulukaveriani pääsi sinne ja alkoi houkutella minua myös sinne kolmanneksi. Kun silloinen tyttöystäväni eli nykyinen vaimoni lähti samaan aikaan vuodeksi vaihto-oppilaaksi, suunnitelmani muuttuivat. Niinpä ajattelin, että lähden ikään kuin paremman tekemisen puutteessa ja ikävää helpottaakseni vuodeksi Ouluun.
Ja kun Oulussa pääsin tutustumaan materiaalitekniikkaan, johon perehdyin etenkin metalliopin professori Pertti Karjalaisen opastamana, hylkäsin haaveet laivanrakennuksesta. Enkä ole sitä päätöstä tippaakaan katunut, sillä Oulussa opiskellessa tuli hyvin selväksi, että sen enemmän koneen- tai laivansuunnittelu kuin lujuuslaskentakaan eivät ole ominta alaani. Oulussahan luimme kaikki kaksi ensimmäistä vuotta samoja diplomi-insinöörin opintojen kannalta yleissivistäviä aineita, mikä selvensi ajatuksiani”, Petteri kuvaa oman opintiensä kulkua.
”Kun materiaalitekniikan vuosikurssit olivat pieniä, opetus oli lähes henkilökohtaista, ja kun Pertti Karjalainen oli vaativa opettaja, oppi hyvin asiat. Se piti kuitenkin hyväksyä, että Suomessa oppiaine tarjosi vain rajatusti työmahdollisuuksia. Opiskeluaikoina leimautui käytännössä joko Rautaruukin tai Outokummun henkilöksi. Kun tein diplomityöni Raahen Rautaruukille, oli luontevaa, että myös työuran alku nivoutui Rautaruukkiin. Kun valmistuin 1991, minulle tarjottiin vaihtoehtoina joko pysyvää työtä Raahen Rautaruukilla tai määräaikaista pestiä kolmen vuoden tutkimusprojektissa.”
”Vaimoni, joka oli myös tullut Ouluun opiskelemaan, kanssa tuumimme, ettei sen kummemmin Raahe kuin Oulukaan ole loppuelämämme kotipaikka. Niinpä otin vastaan työn tutkimusprojektissa, jota tehdessämme suoritin tekniikan lisensiaatin opinnot valmiiksi Oulussa. Kun tämä projekti valmistui 1994, edellisvuonna valmistunut vaimoni oli jo muuttanut töihin Tampereelle, jonne minäkin suuntasin muuttokuormani saatuani työpaikan Rautaruukin Hämeenlinnan yksiköstä. Teoriassa olisin tietysti voinut hakea oman alan töitä silloisilta Outokummun Porin tehtailta, mutta kun esimerkiksi Rosenlew, Rauma-Repola ja Kemira hiipuivat tuolloin ja Pori vajosi Suomen suurimpien kaupunkien joukosta keskikastiin, se suunta ei houkutellut meitä”, Petteri esittelee urapolkunsa etenemistä.
”Käytännössä asuimme ensin muutaman vuoden Tampereella ja sitten neljännesvuosisadan Hämeenlinnassa ennen kuin muutimme pari vuotta sitten takaisin Tampereelle. Kun nykyisin Helsingissä asuvalle tyttärellemme vesielementti on myös ollut kolmivuotiaasta lähtien rakas, ja hän ui pitkään kilpaa Hämeenlinnan uimaseuran riveissä, omakin vapaa-aika meni siellä paljolti uimisen parissa samaan tapaan kuin omilla vanhemmillani oli mennyt kanssani erilaisissa purjehduskisoissa ollessani noin 12-14 -vuotias. Olin muun muassa tuomarina SM-kisoja myöten sekä useamman vuoden Hämeenlinnan uimaseuran puheenjohtajana, vaikka en muuten ole ollut mukana järjestötoiminnassa kuin Teräsrakenneyhdistyksen hallituksen ja kerran Vuoden Teräsrakenne -palkintotuomariston jäsenenä. Onneksi tytär tykkää myös purjehtimisesta ja laskettelusta, että myös näihin meille vanhemmille rakkaisiin harrastuksiin on ollut helppo lähteä koko perheen voimin.”
Puuvene ja mutkamäet osa arkea
”Purjehdusharrastukseni alkoi siis optimistijollilla jo pikkupoikana, ja jatkui kilpailu- mielessä siitä aikaa myöten isompaan jollaan siirtyen liki koko Porissa asumisen ajan. Loppuaikoina Porissa jätin jollat ja aloin surfata – Yyteriähän pidetään siihen ehkä Suomen parhaana paikkana. Muutettuani Ouluun surffaus jäi ja purjehdusharrastuskin oli katkolla. Materiaalitekniikka toimi silloin myös eräänlaisena vieroituksena pahimmalle venekuumeelle.”
”Oulussa opin uuden harrastuksen laskettelun. Lähdin mukaan lasketteluretkille Iso-Syötteelle ja Rukalle. Vaikka Iso-Syöte tuntui aluksi aivan kauhean isolta mäeltä, opin lajin alkeet siellä. Sittemmin olemme käyneet säännöllisesti viettämässä lomia laskettelun merkeissä kotimaassa ja ulkomaillakin, vaikka Suomen saaristo ja Lappi ovat meille sellaisia ylivoimaisia viihtymisen paikkoja, jollaisia ei löydy mistään muualta maailmasta.”
”Aikuisiän purjehtimiseni ovat tapahtuneet puuveneillä. Puu on veneissä minulle se oikea materiaali. Puuvene tuo harrastukseen oman elementtinsä myös purjehduskauden ulkopuolella, sehän vaatii huoltoa ja kunnostusta ja vie siten aikaa monena viikonloppuna myös veneen ollessa telakalla.” diksi, kun häntä sellaiseksi pyydetään.”
”Kotioloissa liikunta eri tavoin on hyvä vastapaino työlle ja virkistyksen antaja. Pyrin käymään kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa sen lisäksi, että ulkoilemme joko nyt jo 13-vuotiaan koiramme kanssa tai ilman sitä. Tuo koira on tietysti muutenkin yksi tärkeä osa elämäämme. Kun tyttäremme viihtyy sen kanssa vähintään yhtä hyvin kuin me, erilaiset matkatkaan eivät ole ongelma. Tytär tulee Helsingistä mielellään Tampereella koiravah8.
”Korona-aika toi perheeseemme yhden uuden harrastuksen eli viinit. Innostuimme silloin perehtymään aiheeseen, ja olemme sitten tehneet ulkomaanmatkojakin viiniteeman ympärille esimerkiksi Champagnen alueelle Ranskaan ja Pohjois-Italiaan. Nyt syksyllä varasin kaksi maistelusessiota Viini & Ruoka -messuilta.”
Putkimiehenä jo kohta 30 vuotta
Petteri Steen kertoo pärjänneensä koulussa sangen helposti matematiikan, fysiikan ja kemian tunneilla, mikä tietysti helpotti tekniikan alalle lähtöä. Vaikka arkkitehtien lapset usein hakeutuvat myös arkkitehtiopintoihin, Petterille se uravaihtoehto ei tullut mieleen. Sen sijaan Ouluun lähtö olisi ehkä jäänyt tekemättä ilman koulukavereiden houkuttelua juurikin isän takia, sillä Olli Steen oli valmistunut arkkitehdiksi Oulun yliopistosta. ”Arvelutti aika lailla ajatus mennä samaan yliopistoon kuin missä isä oli opiskellut.”
Kaikkiaan Petterillä kului Oulussa kymmenen vuotta, kun mukaan lasketaan vuonna 1994 päättynyt tutkimusprojekti. Syksyllä 1994 hän siis siirtyi Hämeenlinnaan tekemään työtä teräsputkien kehitysinsinöörinä fokuksen ollessa teknologian, tuotannon ja tuotteen kehittäminen. Se pesti kesti lähes neljä vuotta, minkä jälkeen hänestä tuli Hämeenlinnan putkitehtaan laatupäällikkö.
”Esimerkiksi ISO 14001 -sertifiointi tehtiin silloin, mikä oli hyvin mielenkiintoinen prosessi. Pian sen jälkeen siirryin koko divisioonan laadunhallintapäälliköksi eli vastasin laatu- ja ympäristöjärjestelmistä kuudella silloisella putkitehtaallamme. Pari vuotta näitä töitä tehtyäni siirryin vastaamaan niin putkien ja tuotannon kehittämisestä kuin putkituotannon laadunvalvonnasta ja standardisoinnistakin, mihin lisättiin sitten sama vastuu myös kylmävalssatuissa, metallipinnoitetuissa ja maalipinnoitetuissa tuotteissamme sekä teknisestä tuestamme. Silloin työn kiinnostavuutta lisäsivät muun muassa uudet pinnoitteet kuten antigraffitituotteet.”
”Tämän jälkeen siirryin vastaamaan putkituotteiden teknologiasta, kehitystoiminnasta, teknisestä tuesta sekä EQ-kokonaisuudesta, kunnes vuonna 2022 siirryin ensin puoleksi vuodeksi vetämään yhtä tuotelinjaa ja sitten vetämään koko SSAB Europen putkituotantoa nimikkeellä general manager. Raportoin nykyisin Janne Pirttijoelle, joka vetää koko Suomen liiketoimintayksikköä SSAB Europessa. Aloitimme aikoinaan samoihin aikoihin Rautaruukilla, joten tunnemme toisemme hyvin, mikä tekee yhteistyöstä yhä mutkatonta. Työkuvioissa hän suuntautui sitten enemmän liikkeenjohdon ja minä kehitystoiminnan puolelle.”
Yksi osa työuraa on ollut seurata työvälineiden ja -tapojen kehitystä ja sopeutua siihen. ”Muistan, kuinka aloittaessani opinnot Oulussa vuonna 1984 meille esiteltiin uutta hienoa keskustietokonetta, joka vei tilaa kaksi-kolme normaalikokoista huonetta. Sen ylivoimaisuutta kehuttiin kovasti. Sitten meidät vietiin PC-luokkaan, jossa opas totesi, että nämä nyt ovat sellaisia leluja, joista ei ikinä tule mitään. Se ennustus osoittautui sitten vääräksi, ja minunkin piti yhden kesän kesätyötienestit upottaa oman PC:n ostamiseen. Ne kun olivat silloin todella kalliita suhteessa ansioihin. Ensimmäisen matkapuhelimen muistan hankkineeni lähinnä venekäyttöön 1990-luvun alussa, mutta osaksi työn arkea ne tulivat vasta myöhemmin 1990-luvulla. Muistan myös, kun saimme sähköpostiosoitteet 1990-luvun puolivälin aikoihin ja ihmettelimme, mitähän näilläkin tekisi. No keksin sitten lähettää työkaverille viestin lähdetäänkö lounaalle, johon hän vastasi joo”, Petteri muistelee.
Vaikka Petterin työnantaja on ollut kohta 30 vuotta periaatteessa sama, on palkanmaksajan nimi siis muuttunut matkan varrella. Iso muutos olivat tietysti hetket, joina Ruukki ja SSAB menivät yhteen ja putkituotanto liittyi osaksi SSAB Europe -divisioonaa.
”Yhdistyminen oli meille kivutonta, koska SSAB:lla ei ollut käytännössä juurikaan putki- eikä paalutuotantoa. SSAB:lla oli Ruotsissa kaksi tuotantolinjaa, joista tuli uuteen kokonaisuuteen oma osionsa.”
Rakentaminen tärkeä asiakas SSAB Europen putkituotannossa paalut ja muut maanrakennustuotteet ovat loppuasiakkaille myytävä valmis tuote, eli ne toimitetaan asiakkaille asennusvalmiiksi varusteltuina suunnitelmien mukaisilla dimensioilla ja pituuksilla. Toinen samanlainen tuote ovat maantiekaiteet. Myös rakenneputkien valmistuksessa rakentaminen on tärkein segmentti, mutta SSAB:n tuotteita menee sieltä myös konepajasektorille. ”Näiden lisäksi valmistamme avoprofiileja ja ohutseinäputkia, joita hyödynnetään rakentamisessa, konepajasektorilla ja autoteollisuudessa.”
”SSAB-putkituotteet on aina tunnettu laadukkaana putkenvalmistajana ja johtavana korkealujuuksisten putkien valmistajana. Olemme olleet näissä edelläkävijänä jo vuosikymmeniä. Tämän vuoksi haluamme muuttaa rakentamisen ohjeistuksia ja standardisointia mahdollistamaan lujien tuotteiden helpomman käytön. Tämän eteen on vuosien aikana tehty valtavasti työtä, mutta vieläkin on paljon tehtävää ennen kuin lujia putkituotteita voidaan hyödyntää rakentamisessa koko potentiaalillaan, ja täten saavuttaa niin kustannussäästöjä kuin keveämpiä rakenteita.”
”SSAB:n vahva panostus fossiilivapaaseen teräksen valmistukseen on muuttanut selkeästi asenteita meitä kohtaan, olemmehan fossiilivapaan terästuotannon edelläkävijä maailmassa. Myös putkituotannossa olemme tekemässä toimenpiteitä fossiilivapaan valmistuksen mahdollistamiseksi lähitulevaisuudessa. Olemmekin jo tänä vuonna valmistaneet ensimmäiset fossiilivapaat zero-tuoteet niin rakenneputkissa kuin paaluputkissakin. Tekemämme työ on näkynyt myös siinä, että nuoret ovat panneet toimemme merkille ja alkaneet arvostaa meitä uudella tavalla”, Petteri arvioi.
”Teräsrakentamisessa paaluja menee mm. isoihin siltoihin, teollisuusrakentamiseen, liike-, teollisuus- ja asuntorakentamiseen sekä myös pientalotyömaille. Rakenneputkia, jotka ovat pyöreitä tai kantikkaita, käytetään mm. teräsristikoihin ja -pilareihin. Niitä toimitetaan tietyn mittaisina ja joko terästukkuri kuten Tibnor tai konepaja itse sitten työstää niistä tarvittavat rakenneosat. Tuotteitamme valmistetaan Pulkkilan, Hämeenlinnan, Oulaisten ja Toijalan tehtaillamme, joilla on jokaisella oma roolinsa kokonaisuudessa.”
”Infratuotteet myydään aina projekteihin ja omien varastoidemme kautta mahdollistaaksemme erittäin nopeat toimitusajat. Muut tuotteet sen sijaan valmistamme pääsääntöisesti tilausohjautuvasti.”
Loppuasiakkaisiin päin SSAB on näkynyt Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa jo pitkään paalupäivien muodossa. Paalupäivät ovat Petteri Steenin mukaan Pohjoismaiden suurin teräsrakennealan tapahtuma. ”Kun paalut erottuvat muista tuotteistamme siinä, että ne ovat valmis lopputuote, tällaiset päivät on koettu erittäin hyviksi”, Petteri toteaa.
Kun rakentaminen on tärkeä asiakas SSAB:n putkituotteille, on luontevaa, että Petteri Steen on ollut Teräsrakenneyhdistyksen hallituksen jäsen ensin 2010-luvulla ja nyt 2020-luvulla uudelleen. ”Teräksellä on onneksi monia hyviä käyttökohteita rakentamisessa. Sen vuoksi uskon, että niin putkituotantomme kuin teräsrakenneala laajemminkin löytää markkinoita myös rakentamisen muuten hiljentyessä. Meidän vahvuutemme ovat erikoistuotteet, asiakaskohtaiset sekä korkealujuustuotteita sisältävät toimitukset ja erityisesti lisääntyvässä määrin tuotteidemme fossiilivapaus. Myönteinen kehitys ympäristö- ja ilmastoasioissa, joita teräksen erinomainen kierrätysaste nostaa, on myös etu, jonka uskon kantavan teräsrakennealaa myös tulevaisuudessa”, hän uskoo. -ARa
Haku:
Avaa näköislehti:
Lisää artikkeleita:
Oletko kiinnostunut TRY:n toiminnasta tai haluatko mainostaa TRY:n viestintäkanavissa? Ota yhteyttä ja saat lisätietoa eri mahdollisuuksista.
