Teräs ja ympäristö
Lainsäädäntö ja EU-regulaatio
Tutustu uuteen Rakentamislakiin ja Ilmastoselvitysasetukseen, jotka uudistavat Suomen rakennusalaa: yksinkertaistetut lupaprosessit, hiilijalanjäljen laskenta ja kiertotalouden edistäminen tukevat kestävää kehitystä ja EU:n ympäristötavoitteita.
Rakentamislaki
Rakentamislaki
Uusi Rakentamislaki, joka astui voimaan 1. tammikuuta 2025, tuo mukanaan merkittäviä muutoksia Suomen rakennusalan sääntelyyn. Tämä lakiuudistus on suunniteltu vastaamaan nykypäivän haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, kiertotalouden edistämiseen ja rakentamisen sujuvoittamiseen.
Yksi merkittävimmistä muutoksista aiempaan Maankäyttö- ja Rakennuslakiin on lupajärjestelmän yksinkertaistaminen. Aiemmin käytössä olleet rakennuslupa, toimenpidelupa ja toimenpideilmoitus on korvattu yhdellä lupamuodolla, rakentamisluvalla. Tämä muutos vähentää byrokratiaa ja nopeuttaa lupaprosessia, mikä on erityisen tärkeää pienille ja keskisuurille rakennushankkeille.
Ympäristövaikutusten vähentämiseksi laki edellyttää rakennuksen hiilijalan- ja hiilikädenjäljen laskentaa 1. tammikuuta 2026 alkaen. Tämä tarkoittaa, että jokaisen uuden rakennuksen hiilijalanjälki on laskettava ja raportoitava osana lupaprosessia. Tämä muutos tukee Suomen tavoitetta olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.
Laki tukee kiertotaloutta ja rakennetun ympäristön digitalisaatiota. Tämä tarkoittaa, että rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä edistetään, ja digitaaliset työkalut, kuten tietomallinnus, otetaan laajemmin käyttöön. Tämä muutos vähentää rakennusjätettä ja parantaa rakennusprosessien tehokkuutta. Suomi vaikuttaa aktiivisesti EU:n lainsäädäntöön kiertotalouden edistämiseksi rakentamisessa. Tämä tarkoittaa, että Suomen rakentamislainsäädäntö on linjassa EU:n tavoitteiden kanssa, ja se tukee kiertotalouden periaatteiden laajempaa käyttöönottoa koko Euroopassa.
Uusi Rakentamislaki on merkittävä askel kohti kestävämpää ja tehokkaampaa rakentamista Suomessa. Se yksinkertaistaa lupaprosesseja, nostaa lupakynnystä, edellyttää hiilijalanjälkilaskentaa, asettaa käsittelyaikatakuun ja tukee kiertotaloutta. Nämä muutokset eivät ainoastaan vähennä byrokratiaa ja nopeuta rakennusprosessia, vaan myös tukevat ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä. Rakentamislaki on esimerkki siitä, miten lainsäädäntö voi vastata nykypäivän haasteisiin ja edistää yhteiskunnan kestävää kehitystä.
Ilmastoselvitysasetus
Ilmastoselvitysasetus
Ilmastoselvitys on laadittava vain uusille rakennuksille. Rakentamislain korjaussarjan mukaisesti ilmastoselvitystä ei vaadita pientaloilta tai korjaushankkeilta. Selvitys laaditaan rakennuksen loppukatselmusta varten, eli sitä ei tarvitse esittää vielä rakentamisluvan hakemisen yhteydessä. Ilmastoselvitys kattaa sekä rakennuksen hiilijalanjäljen että hiilikädenjäljen. Hiilikädenjälki on kansallinen termi ja vastinpari hiilijalanjäljelle, joka kuvaa rakennuksen elinkaaren ilmastohaittoja.
Hiilikädenjäljen osatekijät ilmastoselvitysasetuksessa ovat:
- D1 – Uudelleenkäyttö
- D2 – Kierrätys
- D3 – ylijäävä uusiutuva energia (esim. aurinkopaneeleista verkkoon myyty sähkö)
- D4 – Pitkäaikaiset hiilivarastot (esim. puun CO2 varastovaikutus)
- D5 – karbonatisoitumisen kautta ilmakehästä poistettu hiilidioksidi (esim betonimurskeeseen sitoutunut CO2)
- D6 – istutetun puuston hiilinielun kautta ilmakehästä poistetut kasvihuonekaasut asemakaava-alueilla
Osatekijöitä ei saa laskea yhteen.
Rakennusten käytönaikaisten päästöjen laskennassa käytettään kansallisia päästöskenaarioita. Ne on määritetty kotimaisesta tuotannosta syntyvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja kulutukseen siirretyn energian perusteella huomioiden päästöjen kehitys pitkällä aikavälillä.
Ilmastoselvitysasetus on keskeinen osa rakentamislainsäädäntöä, joka pyrkii vähentämään rakennusten hiilijalanjälkeä ja edistämään vähähiilistä rakentamista. Sitä käytetään 1.1.2026 alkaen rakentamisen vähähiilisyyden arviointiin.
Asetuksen keskeiset asiat
Ilmastoselvitysasetuksen taustaa:
- Asetus perustuu rakentamislakiin ja sen korjaussarjaan.
- Asetuksessa on huomioitu hallitusohjelman mukaiset muutokset sekä saatu lausuntopalaute.
- Asetus tulee voimaan 1. tammikuuta 2026.
Ilmastoselvitysasetuksen sisältö:
- Vähähiilisyyden arvioinnin on sisällettävä sekä hiilijalanjäljen että hiilikädenjäljen arviointi
- Arvioinnin kohteena ovat rakennus ja rakennuspaikka, ja arviointijakson pituus on 50 vuotta
- Uuden rakennuksen vähähiilisyyden arvioinnin on perustuttava joko rakentamislain 15 §:ssä tarkoitetun kansallisen päästötietokannan hiilijalan- ja hiilikädenjäljen tietoihin tai yleisesti hyväksyttyä yhtenäistä menetelmää käyttäen määritettyihin ympäristöominaisuustietoihin.
Ilmastoselvitysasetuksen tavoitteena on varmistaa, että rakennusten hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki arvioidaan kattavasti ja että rakennusprojektit toteutetaan ympäristöystävällisesti ja kestävästi. Tämä asetus on tärkeä askel kohti vähähiilistä rakentamista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Teräksen rooli ilmastoselvitysasetuksessa
Teräksen hiilijalanjälki ja hiilikädenjälki ovat keskeisiä arviointikohteita ilmastoselvitysasetuksessa. Teräksen hiilijalanjäljen laskenta kattaa koko elinkaaren, alkaen teräksen valmistuksesta ja päättyen rakennuksen purkamiseen. Teräksen hiilikädenjäljessä huomioidaan erityisesti uudelleenkäyttö ja kierrätys. Teräksen hiilikädenjälki viittaa ilmastohyötyihin, joita voidaan saavuttaa rakennuksen elinkaaren aikana ja joita ei syntyisi ilman rakennushanketta.
Raja-arvoasetus
Raja-arvoasetus
Rakentamislain 38 §:ssä (ilmastoselvitys) ja 38 a §:ssä (raja-arvot) säädetään rakentamisen vähähiilisyyttä koskevasta uudesta olennaisesta teknisestä vaatimuksesta. Rakennuksen vähähiilisyyssääntelyn ohjausvaikutus perustuu pääosin raja-arvoihin. Raja-arvoasetus tulee voimaan 1.1.2026.
Rakennuksen vähähiilisyyden sääntelyllä tullaan ohjaamaan suurta osaa vuosittain rakennettavista uusista rakennuksista siten, että niiden elinkaaren vähähiilisyys paranee sekä rakennusmateriaalien että rakennuksessa kulutetun energian osalta, ilman että samalla rakentamisen tai arjen kustannukset merkittävästi kasvaisivat. Vaikuttava ohjaus toteutetaan raja- arvo-ohjauksella.
Vähähiilisyyttä ohjataan raja-arvo-ohjauksen kautta sen vuoksi, että raja-arvot on todettu erinäisin selvityksin vaikuttavimmaksi ja neutraalimmaksi keinoksi ohjata rakennusten elinkaaren kasvihuonekaasupäästöjä. Vähähiilisyyteen voidaan päästä monia eri reittejä pitkin. Toisissa kohteissa voi olla mielekästä keskittyä energiatehokkuuden maksimointiin, kun taas toisissa kohteissa päästöjä voidaan vähentää käyttämällä vähähiilisiä tai pitkäikäisiä materiaaleja.
Lähtökohtana on, että uusi sääntely tarjoaisi monipuolisemman valikoiman keinoja rakennuksen pienen hiilijalanjäljen toteutukseen. Tarkoituksena on tukea vähähiilisten rakentamisen ja suunnittelun ratkaisujen syntymistä Suomessa.
Rakennustuoteasetus
Rakennustuoteasetus
Uusi, vuonna 2011 voimaan tulleen rakennustuoteasetuksen (Construction Products Regulation CPR EU 305/2011) korvaava säädös (EU 2024/3110) julkaistiin Euroopan Unionin virallisessa lehdessä joulukuussa 2024, ja sen soveltaminen alkoi tammikuussa 2025. Siirtymävaihe kestää useita vuosia, 2030-luvulle saakka.
Uudessa säädöksessä rakennustuotteiden sisämarkkinajärjestelmän perusrakenne, joka perustuu eurooppalaisiin harmonisoituihin tuotestandardeihin ja näitä täydentäviin eurooppalaisiin teknisiin arviointeihin, tulee säilymään.
Tuleva uusi asetus on kuitenkin sisällöltään merkittävästi aiempaa laajempi sisältäen muun muassa vaatimuksia koskien tuotteiden koko elinkaaren aikaisia ominaisuuksia ja suoritustasoja sekä tuoteturvallisuutta.
Uuden sisämarkkinasäädöksen tullessa voimaan sen mukaisiin menettelyihin siirtyminen tapahtuu käytännön tasolla kuitenkin pitkän ajan kuluessa asteittain Euroopan komission ns. CPR acquis -prosessin kautta. Tässä prosessissa valmistellaan tuoteryhmittäin komission uudet standardisointitoimeksiannot eurooppalaiselle standardisointijärjestölle CEN.
Kokonaisuudessaan siirtyminen aiemman säädöksen soveltamisesta uuteen tulee kestämään pitkälle 2030-luvulle. Vanha, väistyvä säädös pysyy osin voimassa rinnakkain uuden kanssa aina vuoteen 2040 asti.
Energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)
Energiatehokkuusdirektiivi (EPBD)
Uusittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (Energy Performance of Buildings Directive, EPBD) tuli voimaan 28. toukokuuta 2024. EU-parlamentti hyväksyi direktiivin 12. maaliskuuta 2024 ja EU-neuvosto 12. huhtikuuta 2024. Direktiivin tavoitteena on rakennusten kasvihuonekaasupäästöjen ja energian loppukulutuksen vähentäminen vuoteen 2030 mennessä sekä pitkän aikavälin vision asettaminen rakennuksille kohti EU:n ilmastoneutraaliutta vuonna 2050.
Direktiivimuutos on osa EU:n 55-valmiuspakettia, jonka tavoitteena on vähentää EU:n päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Uudelleenlaaditussa EU:n direktiivissä rakennusten energiatehokkuudesta säädetään myös rakennusten hiilijalanjäljestä (artikla 7). Direktiivin myötä raja-arvot tulevat käyttöön kaikissa EU jäsenmaissa viimeistään 2030 alkaen.
Lisäksi jäsenvaltioiden on esitettävä etenemissuunnitelma uusien rakennusten kokonaislämmitysvaikutuspotentiaalia koskevista raja-arvoista viimeistään 1.1.2027. Kyseisen tiekartan valmistelu on Suomessa tarkoitus aloittaa vuonna 2025. Tarkoitus on esittää tavoitteiden mukainen aleneva polku välille 2030-2050 , jossa raja-arvoja tultaisiin tarkastelemaan tietyin väliajoin.
Rakennusten energiatehokkuuden kokonaisuutta on tarkoitus selkeyttää uudella lailla. Muutoksia on odotettavissa myös automaatio- ja latauspistelakiin, rakennusten energiatodistuksia koskeviin lakeihin sekä todennäköisesti myös rakentamislakiin. Muutoksia tulee myös uudis- ja korjausrakentamista sekä energiatehokkuutta koskeviin rakentamismääräyksiin. Uusia kansallisia säädöksiä on noudatettava vasta, kun ne ovat tulleet voimaan.
Kansallisissa säädöksissä otetaan huomioon uusien ja olemassa olevien rakennusten erilaisuus sekä niissä käytössä olevien teknisten ratkaisuiden erot ja niiden hyväksyttävyys. Säädösohjauksella ohjataan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen kustannustehokkaasti siten, ettei omistajille synny kohtuuttomia velvoitteita.