Kupari kiertää takaisin paikalleen

Vanha kuparikatto erottuu maisemassa levollisen vihreän sävyisenä. Kun rakennus remontoidaan, konesaumakaton rivit voidaan irrottaa ja toimittaa kotimaiselle kuparin valmistajalle, joka kierrättää jalometallin uudeksi kattokupariksi. Peltiseppä vastaa lopputöistä ja asentaa katon takaisin paikalleen. Kaiken tämän jälkeen katto näyttää edelleen yhtä vihreältä.

Porissa sijaitsee Pohjoismaiden ainoa kuparivalssaamo. Aurubis Finland Oy on osa saksalaista Aurubis-konsernia, mutta alueen kuparinvalmistuksella on pitkä, yli 80-vuotias historia kotimaassa. Kuparia alettiin valmistaa Outokummun tehtaalla keskellä sotavuosia, vuonna 1940. Vuonna 2005 tuotantolaitoksen toimijaksi tuli Luvata, jonka toiminnoista Aurubis AG hankki itselleen osan vuonna 2011. Aurubiskonserni on maailman suurimpia kuparin kierrättäjiä.

Myynti- ja projektipäällikkö Juha-Pekka Susi painottaa, että Aurubis Finland Oy on suomalainen toimija. ”Käytämme kotimaista raaka-ainetta ja olemme toimineet Suomessa vuosikymmeniä. Olemme jatkaneet työtä Outokummun vanhoilta juurilta.”

Vaikka ikää on kertynyt, toiminta on modernia. Aurubis Finland investoi säännöllisesti oman tuotantonsa parannuksiin. ”Viime vuosina olemme panostaneet esimerkiksi energiatehokkuuteen. Käyttämämme sähkö on pääasiassa uusiutuvaa energiaa. Fossiilisten polttoaineiden kulutus on laskenut esimerkiksi sen myötä, kun olemme siirtyneet käyttämään sähkötrukkeja. Arkkitehtuurituotteiden osalta hiilidioksidipäästöt vähenivät prosesseissamme viime vuonna 20 prosenttia.”

Susi muistuttaa, että kierrätyskuparilla on jo muutenkin huomattavasti pienempi hiilijalanjälki kuin uudella materiaalilla. ”Kun katsotaan koko raaka-ainevirtaa, kierrätetyn materiaalin vaatima energia on vain noin viidennes siitä, mitä uuden raaka-aineen tuottaminen vaatisi”, Susi sanoo.

Kierrätettävyys on metallien valtti

Suuri osa Aurubis Finlandin käyttämästä kuparista on nykyään kierrätettyä. ”Arkkitehtuurikuparin osalta kaikki materiaalin raaka-aine on meillä kierrätyskuparia. Saamme raaka-ainetta sekä omasta prosessistamme että ostamalla sitä maailmalta. Kun Suomessa joku rakentaa kuparista jotakin ja siitä jää materiaalia yli, käytännössä se päätyy lopulta yleensä aina meille. Käytämme paljon teollisuuden puhdasta romua.”

Korjausrakentamisen projekteissa on Suden mukaan runsaasti mahdollisuuksia hyödynnettäväksi. ”Esimerkiksi vanha kuparikatto on ihan puhdasta kuparia, vaikka onkin hapettunutta ja patinoitunutta. Meil- le se on kuitenkin puhdasta raaka-ainetta. Voimme sulattaa vanhan katon ja tehdä siitä uutta materiaalia tai suoraan samanlaisen katon, joka se oli aiemmin.”

Sen sijaan Aurubiksella ei käsitellä Porissa esimerkiksi vanhoja radioita. ”Emme pysty hyödyntämään seoksia. On erikseen ne laitokset, jotka erottelevat eri metallit keskenään. Voimme lähettää sellaisia tuotteita Saksaan, jossa niitä pystytään tarkemmin kierrättämään.”

Kuten teräs, kuparikin voi kiertää vaikka ikuisesti. ”Kierrättäminen ei mitenkään muuta kuparin ominaisuuksia. Se on arvokas materiaali ja kerätään hyvin talteen. Mutta silti tarvitaan vielä myös uutta raaka-ainetta, ainakin vuoteen 2050 asti. Ennustetaan, että kuparin käyttö kasvaa edelleen vielä pitkään”, Susi sanoo.

Suurin osa Aurubiksen tuottamasta tai kierrättämästä kuparista menee teollisuuspuolelle. Siellä kuparia tarvitaan lukuisiin sovelluksiin, kuten kaapeleihin ja sähköautoihin. Noin 10 prosenttia kuparista käytetään rakentamiseen.

Vanhassa ja merkittävässä kohteessa esimerkiksi Museovirasto saattaa edellyttää, että rakennuksen ulkonäkö pitää säilyttää. Kuparin osalta se saattaa tarkoittaa, että katon pitäisi näyttää samanlaiselta, jollaiseksi se on vuosien saatossa hapettunut ja patinoitunut. Sekään ei ole ongelma.

Korjausrakentamisen kehittyminen tuo myös vaateita säilyttämiseen

Viime vuosina Aurubiksella on ollut useita hienoja korjausrakentamisen kohteita, joissa kuparia on kierrätetty prosessoinnin päätteeksi takaisin sille paikalle, jossa se on ollut vuosikymmeniä. ”Olemme kuljettaneet vahan kuparikaton sulatettavaksi Poriin esimerkiksi Suomenlinnan kirkosta, Suomi-talosta ja Finlandia-talosta. Jokainen näistä on saanut samasta alkuperäisestä materiaalista valmistetun kattonsa takaisin prosessoinnin jälkeen. Suomessahan tämä kaikki on meille helppoa, koska täällä meillä on sulattamo.”

”Pystymme tekemään myös monenlaisia pintakäsittelyjä. Kun saamme vanhan katon tänne tehtaalle, katsomme minkä näköinen patina siihen on kehittynyt. Sitten sulatamme ja valmistamme katon uudelleen ja teemme siihen samanlaisen pinnan, joka siinä oli ennen remonttia. Kun vanha katto asennetaan uudistettuna ja korjattuna paikalleen, se näyttää edelleen ikääntyneeltä. Turussa läänin virastotalosta otettiin myös koko julkisivu alas. Se ei ollut patinoitunut, vaan tummaksi hapettunut.”

Sellaisiakin tapauksia on ollut, että katto täytyy korjata, mutta sen ulkonäkö tulee pitää ennallaan ja jopa sen vanha rakenne tulee säilyttää. ”Ilman muuta voidaan myös irrottaa levyt, leikata esimerkiksi kiinnikkeiden kohdalta hajonneet osat pois, korjata ja laittaa takaisin. Siinä tulee kuitenkin helpommin hukkaa, ja jos vanha katto on esimerkiksi täynnä reikää, teknisesti on parempi sulattaa materiaali ja tehdä kokonaan uusiksi. Kun materiaali sulatetaan, saadaan materiaali paljon kattavammin talteen, ja usein myös pienemmällä työmäärällä.”

Susi korostaa, että itse kupari yleensä kestää hyvin aikaa. ”Mutta on merkityksensä sillä, miten se rakenne on paikalleen asennettu, saumattu ja kiinnitetty. Esimerkiksi vanhoissa kirkoissa on usein kiinnikkeinä erilaisia ruuveja ja nauloja, jotka ovat ruostuneet ajan saatossa, sillä nehän eivät ole rosteria. Myös lumi tai jää saattaa aiheuttaa vahinkoa ja voi olla, että jokin sauma vuotaa. Sitten kun katto tehdään sulatuksen kautta uudeksi, se on jälleen vesitiivis.”

Koska kupari on hintavaa, kierrättäminen on arvokasta myös taloudellisesti. ”Investointihan on aikanaan tehty ja kupari on tallessa siellä katolla. Sen hintaan tulee lisäksi sitten vain se meidän tekemämme työn osuus.”

Ympäristöarvojen näkökulmasta on sinänsä ihan sama, meneekö kupari takaisin alkuperäiselle rakennuspaikalleen vai jonnekin toisaalle. ”Mutta kulttuurihistoriallisesti sillä on arvonsa. Ja prosessointi on niin tehokasta, että kuparirakenteet ehtivät pa- lata paikalleen työmaan normaalin toiminnan aikana”, Susi toteaa. Suuri osa kierrätyskuparista kuitenkin lähtee uusiin kohteisiin. Siitä kertoo jo sekin, että noin kymmenesosa Aurubis Finlandin arkkitehtuurituotteista jää kotimaahan, ja muu osa menee vientiin. -JP