Konkretian tajun omaava Ironman

Koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneen Juha-Pekka Smolanderin lapsuudenkoti oli omakotitalossa. Sen kummemmin hänen isänsä kuin äitinsäkään ei ollut niin sanotusti käsillä tekijä, vaan vastuu omakotitalon ylläpidosta ja hoidosta jäi sen itselleen ottaneelle Juha-Pekalle.

”Kun molemmilla vanhemmillani oli niin sanotusti peukalo keskellä kämmentä, minun piti ottaa jo nuorena vastuu perheemme omakotitalon yllä- ja kunnossapidosta. Maalasin esimerkiksi koko talon ollessani noin 15-vuotias. Omatoiminen arkinen työskentelyni sekä puuseppänä työskennelleen isoäitini isän puisten työkalujen ja töiden ihailu oli varmaan pääsyy, että kiinnostuin rakentamisesta. Aloin vähän vartuttuani perehtyä alaan konkreettisesti muun muassa toimimalla kirvesmiehenä työmailla. Siitä syntynyt konkretian taju on auttanut paljon siirryttyäni suunnittelun puolelle. Työn yhtenä vastapainona harrastan juoksua, uintia ja pyöräilyä. Harjoittelun onnistumista testaan osallistumalla Ironman -kisoihin”, kertoo WSP Finlandin Talo ja teollisuus sektorin sektorijohtajana nykyisin työskentelevä JuhaPekka Smolander.

Koko ikänsä pääkaupunkiseudulla asuneen Juha-Pekka Smolanderin lapsuudenkoti oli omakotitalossa. Sen kummemmin hänen isänsä kuin äitinsäkään ei ollut niin sanotusti käsillä tekijä, vaan vastuu omakotitalon ylläpidosta ja hoidosta jäi sen itselleen ottaneelle Juha-Pekalle.

”Oma tieni rakennusalalle on tapahtunut ilman oman lähipiirin esikuvia, ellei sellaiseksi laske isoäitini Tampereen Pispalassa asunutta puuseppäisää. Ihailin kovasti hänen töitään ja puisia työkalujaan. Perheessämme muilla oli peukalo keskellä kämmentä. Kun isä, joka teki silloin samantyyppisiä töitä kuin minä nyt, eikä äiti osannut ottaa vastuulleen kodin kunnossapito- eikä remonttitöitä, ne jäivät minulle. Muistan esimerkiksi 14-15-vuotiaana maalanneeni koko talomme. Kun siihen ei löytynyt urakoitsijaa löytynyt, ilmoittau- duin vapaaehtoiseksi. Kiinnostus ja ihailu rakentamiseen sekä siihen liittyvään työn konkreettisuuteen kai lähti isoisoisästäni ja omassa kodissa tehdyistä rakennustöistä.” ”Olen tehnyt konkreettista ja raakaa rakentamista kirvesmiehenä sekä raudoittajana opintojeni aikana. Työmaatyö on tuttua aina muottilaudoituksien teosta lähtien. Se on vaikuttanut niin työtapoihini kuin persoonaanikin. Asenteeni on, että työhön pitää tarttua ja työtä tehdä ripeästi sekä määrätietoisesti. Kun siirryin tehtäviin, joissa johdetaan muiden tekemistä, on pitänytkin sitten vähän hillitä, että ei ota itselleen liikaa roolia, vaan osaa ja pystyy delegoimaan tehtäviä tiimille. Mutta sen huomaa, että kun on itsellä konkretian taju rakentamisesta, se on helpottanut työtä myös liiketoiminta-, suunnittelu- ja projektitoteutuspuolella työskennellessä”, Juha-Pekka arvioi.

Luulo ei ole tiedon väärti

Juha-Pekka on valmistunut Otaniemestä diplomi-insinööriksi. Hän opiskeli talonrakennusta, rakenteiden mekaniikkaa sekä korjausrakentamista ja palotekniikkaa. Hänen tiensä vei jo opintojen ollessa vielä kesken suunnittelutöihin, aluksi Magnus Malmbergin toimistoon. Juha-Pekka toimi samaan aikaan myös tutkimusapulaisena TKK:lla. Työura eteni tämän jälkeen Nordic Aluminiumin kautta Rautaruukkiin/Ruukki Constructioniin ja sitten Rambollille. Kaksi vuotta sitten hänet nimitettiin sektorijohtajaksi WSP Finlandille.

”Rakentamisessa puhutaan tuottavuuden haasteellisuudesta, ja kehittämistä siinä onkin mm. tehokkuudessa ja työkaluissa, mutta itse olen huomannut alan perusongelmaksi olettamisen. Siis rakentamisen eri osapuolten suuren määrän yhdistettynä siihen, että oletetaan liikaa, mitä toiset ajattelevat tarkoittavansa. Kun sitten huomataan, että toinen tarkoittikin eri asiaa kuin oli itse ajatellut, tulee ihan turhaa lisä- ja uudelleentekemistä ja suunnanmuutoksia. Etenkin suunnittelijan työssä on paljon asioita ja riippuvuuksia muiden projektiryhmän jäsenten kanssa. Silloin on tärkeä varmistaa, että ymmärretään yhdessä mitä ollaan tekemässä ja mitä ja milloin kenenkin tulee tuottaa. Tehtävien ajallinen järjestys ja riippuvuudet muiden tekemisistä pitää myös tunnistaa. Näin hanke voi mennä läpi aika- taulussa ja tilaajan tavoitteissa sekä budjetissa.”

”Turhan usein rakennushankkeissa edetään niin, että eri osapuolilla on hirveästi toisiin liittyviä oletuksia, ja sitten kun edetään näiden oletusten pohjalta, tulee helposti ongelmia eikä kyetäkään toimittamaan omia osuuksia valmiiksi ajoissa tai tarvittavassa tarkkuudessa. Lopuksi ryhdytään syyttämään muita siitä, että oma osuus ei toteutunutkaan sovitusti. Tämä on yksi selkeä valuvika rakentamisessa, mihin olisi syytä paneutua joka hankkeessa kunnolla.

Allianssi ja yhteistoiminnallisista hankkeista alkaneet käytännöt käännetyn vaiheaikataulun ja osapuolten välisten riippuvuussuhteiden visualisoinneista pitäisi ottaa käyttöön alalla kaikissa hankkeissa”, JuhaPekka korostaa.

”Taustastani johtuva konkretian taju on mielestäni helpottanut omaa kykyä ymmärtää kokonaisuuksia. Asiasta kuin asiasta voidaan puhua paljon ilman suoraa yhteyttä itse käytännön tekemiseen. Itselleni on ominaista miettiä nimenomaan sitä, miten nämä puhutut asiat saadaan oikeasti toteutumaan, kun on monella eri tavalla tartuntapintaa siihen, miten asiaa voi konkreettisesti viedä eteenpäin”, Juha-Pekka tuumii.

”Nykytyössä sektorijohtajana en tosin ole enää aiempien tehtävien tapaan samalla tavalla kiinni juoksevien asioiden kanssa, vaan työ on enemmän ihmisten motivaation ja työn merkityksellisyyden kasvattamista, strategian laatimista sekä johtamista. Jotta strategian saa toimimaan, se pitää tietysti jalkauttaa ensin osaksi työmme arkea. Strategia on totta, kun asiakkaamme kokevat, että strategiamme tuntuu myönteisesti heidän projekteissaan”, hän täydentää.

”WSP:ssä johtamani sektorin vastuulla ovat uudis- kuin korjausrakentamisen pää-, arkkitehti-, rakenne- ja talotekniikkasuunnittelu sekä projektikehitys, suunnittelun projektinjohto, kuntoarviot- ja tutkimukset ja energiatalous. Asiakkaina ovat kiinteistösijoittajat, kiinteistönomistajat, julkinen sektori, rakennusliikkeet ja teollisuus. WSP:hän tunnetaan taustaltaan etenkin silta- ja teollisuushankkeiden osaajana. Työmme tuloksia on niiden osalta nähtävissä ympäri maailmaa. Esimerkiksi kattilarakennusten runkojen suunnittelu on osaltaan taustana siihen, että meillä on hyvin vahva teräsrakenteiden osaaminen. Yhteiset rajapinnat silta- ja talonrakennuksen suunnittelussa ovat tuoneet lisää kunnianhimoa omaa tekemiseen.”

Ainahan sitä nyt oman talon…

Juha-Pekan työura eteni rakennustyömailta siis ensin Magnus Malmbergin toimistoon, jossa oli tärkeää ymmärtää oikeasti, miten rakenne toimii. Siellä hän myös pääsi tutustumaan teräsrakenteisiin. Ensimmäinen iso mainittava suunnittelutyö liittyi kuitenkin betoniin, sillä Juha-Pekan tehtäväksi annettiin Sanomatalon jälkijännitetyt betonirakenteet pilari-laatta -rakennejärjestelmällä. Diplomityönsä hän teki jännitettyjen betonirakenteiden käyttäytymisestä palotilanteissa, missä hän hyödynsi palotilanteiden simulointia.

”Sanomatalon ja Oodin alueesta on itselle muodostunut läheinen ja positiivinen fiilis, sillä Oodin rakenteet suunnitteli silloin johtamani Rambollin rakennesuunnittelun tiimi, ja Sanomatalon rakenteita olen suunnitellut itse. Lähellä olevan eduskunnan peruskorjauksen ja lisärakennuksen on puolestaan aikanaan suunnitellut WSP:n rakennesuunnittelutiimi”, Juha-Pekka toteaa.

”Olin Malmbergilla 1990-luvun loppupuoliskolla, ja siellä olo jätti vahvan tuntemuksen, että rakennesuunnittelijalla on iso vastuu, ja että kaikki rakenteeseen liittyvät laskelmat pitää pystyä ymmärtämään ja tarvittaessa tekemään suuruusluokallisesti myös käsin, jotta kaikki varmasti toimii. Päätin kuitenkin vuoden 2000 taitteessa vaihtaa tehtäviä ja siirtyä Kirkkonummelle Nordic Aluminiumille, jossa työnkuvaan kuului tuotekehitys ja tekninen myynti. Se ajanjakso opetti, ettei tuotteita kehitetä vain teknisten hienouksien takia, vaan jotta tuotteet myös myisivät hyvin. Siitä seuraava steppi oli 2004, kun vaihdoin silloiseen Rautaruukkiin, jossa olin ensin tuotekehitysja sitten enemmän liiketoimintajohdon ja myynnin tehtävissä. Sielläkin lähtökohtana oli aina kehittää tuotteita ja toimintaa niin, että asiakas haluaa niistä maksaa”, JuhaPekka kertoo.

Noihin varhaisiin työvuosiin liittyy myös ainutlaatuinen vaihe Juha-Pekan elämässä. Hän nimittäin ajatteli, että kyllähän hänen taustoillaan nyt omakotitalo pitää itse tehdä. ”Rakensin tosiaan noin 20 vuotta sitten opintojeni jo päätyttyä omakotitalon Siuntioon, jossa kotimme yhä on. Vaimoni on Siuntiossa töissä rehtorina. Helsingissä meillä on lisäksi kakkoskoti, mikä helpottaa elämäämme, kun ei tarvitse aina pendelöidä. Koen hyvänä, että voi vaihtaa maisemaa välillä, ja tuulettaa silläkin tavalla itseään. Omaa taloa rakentaessa tuli selväksi, että tämä on ensimmäinen, ainoa ja viimeinen omakotitalo, jonka rakennan. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut paljon, paljon enemmän tilata valmiina kokonaisuuksina ja vähentää tekemistä ja stressiä itseltä sitä kautta. Ihan täysin oppi ei mennyt perille, sillä teimme muutama vuosi sitten keittiöremontin niin, että asensin itse kalusteet. Jälleen huomasi, miten helposti yliarvioi omat kykynsä ja aliarvioi työn määrän. Siinäkin olisi kannattanut lähteä vähemmällä uholla liikkeelle. Mutta valmista tuli molemmilla kerroilla.”

”Palasin Ruukilta suunnittelualalle vuoden 2013 alussa, jolloin aloitin Rambollilla ja siirryin pian yhtiön rakennesuunnittelun vetäjäksi. Tämä siirto oli luonteva, sillä vaikka olin ollut myynnin vastuutehtävässä Ruukilla, työ oli sisältänyt koko ajan myös suunnittelua ja sen hankintaa. Kyse oli ratkaisukeskeisyydestä asiakkaalle ja kokonaisuuksien myynnistä. Siirtymistä helpotti sekin, että Ramboll oli ostanut aikoinaan Malmbergin toimiston, minkä ansiosta tuntui kuin olisin palannut samaan tuttuun tekniseen suunnittelumaailmaan, josta olin silloin noin 15 vuotta aiemmin lähtenyt.”

”Työkokemus Malmbergilta ja Ruukilta auttoi, kun rakensimme Rambollilla eri taustoista tuleville osaajille yhtenäistä työkulttuuria, mikä on aina haasteellista yrityskauppojen ja -fuusioiden sekä vahvan orgaanisen kasvun yhteydessä. Näissä prosesseissa on omat solmunsa, joiden aukominen vasta luo uuden kokonaisuuden. Siitä sai onnistumisen tunnetta kyllä, kun saatiin aikaan yksi Ramboll-kulttuuri ja johtamani suunnittelutoimiala alkoi kasvaa. Kun oma mieli on sellainen, että tykkään haasteista ja muutoksista, johti se siihen, että lähdin vuonna 2022 WSP:lle vetämään Talot ja teollisuus sektorin toimintaa”, Juha-Pekka kertaa omaa työtaivaltaan.

”Täällä Suomen WSP:llä on osin vielä samaa sisäistä rakennustyötä kuin oli Rambollilla sinne mennessäni. Suomessa on potentiaalia, ja haluamme nousta esille ja kasvaa. Lisäksi meillä on iso globaali organisaatio taustalla, mikä tuo oman mielenkiintoisen lisänsä työhön. Kun oma ajattelu on mitä on, oma mieli tuumii automaattisesti, että tuloksia pitää saada näkyviin mahdollisimman nopeasti”, hän tiivistää nykytyönsä alkutahteja.

”Kokemus eri organisaatioista ja tehtävistä on tuonut muun muassa luottamusta omaan tekemiseen ja osaamiseen. Tämä ajattelutapa oli esimerkiksi Ruukissa leimallista. Siellä yrityskulttuurissa oli ominaista halu muuttaa rakentamisalaa parempaan suuntaan ja kehittää sitä eteenpäin.”

”Positiivinen ja tulevaisuuteen luotaava ilmapiiri vaikuttaa tekemiseen. Kun on luottava ja We can -asenne, voi oikeasti mennä eteenpäin. Se on minulla peräisin Ruukilta samoin kuin ajatus, että teräs on hyvä materiaali. Toki samalla on sanottava, että nykytyössäni ei edetä materiaali edellä, vaan tietysti asiakas ja hänen tarpeensa ovat aina lähtökohtana ja toiminta on materiaalineutraalia.”

”Rakennusalalla tehdään paljon toiminnan kehitysprojekteja, joista ei aina saada aikaiseksi tavoiteltuja tuloksia, koska prosesseja ei viedä loppuun. Myös jalkauttaminen on usein ongelmana organisaatiossa. Kiinteistö- ja rakennusalalla voisi ottaa oppia IT-alasta siinä, että kerrotaan asioista jo niiden kehitys- ja valmisteluvaiheissa. Siellä lähdetään rohkeasti liikkeelle valmistelemaan ihmisiä uuteen, vaikka kaikki ei vielä olisikaan kirjoissa ja kansissa.”

Sitkeys ja kestävyys vapaa-ajan tavoitteita

Juha-Pekka kertoo nuoruudessaan harrastaneensa niin monipuolisesti eri asioita, ettei niiltä ajoilta jäänyt elämään mitään koko elämän läpi kantanutta tai myöhemmällä iällä uudelleen herännyttä lempiharrastusta. Omakotitalo tuo tietysti oman sisältönsä vapaa-aikaan, mutta muuten hän kertoo nykyisin hakevansa työajan ulkopuolella sitkeyttä, kestävyyttä ja mielenlujuutta, joita testataan säännöllisesti.

”Käyn kilpailemassa itseni kanssa Ironman-kisoissa, jollaiseen olen tänäkin vuonna menossa. Sitä varten harjoittelen pyöräilyä, uintia ja juoksua. Tykkään tavoitteista, ja tuolle kisallekin on tavoitteet asetettu. Aina ei ole onnistunut, ja joskus on pettynyt, mutta se on sitten kimmoke yrittää uudelleen. Siten jaksaa tylsääkin tekemistä, jota treenaaminenkin joskus on. Olen saanut myös tyttäreni innostumaan pitkäkestoisista kestävyyssuorituksista, mutta poikani ei ole toistaiseksi tähän innostunut. Menemme tyttären kanssa nyt kesällä uimaan Kuusamoon Oulankajoelle 12 kilometrin uintitapahtumaan.”

”Tytär on muutenkin kiinnostunut samantyylisistä asioista kuin isänsä. Hän on nimittäin opiskelemassa diplomi-insinööriksi. Poika, joka asuu toista kotiamme Helsingissä, on vielä lukiossa. Olemme siis vaimoni kanssa päässeet opettelemaan elämää ilman lasten tuomaa hulinaa, mutta toisaalta meillä on nyt oma rauha tehdä mitä huvittaa, kunhan vain molemmat omilta organisaation johtamiseen liittyviltä työkiireiltämme ehdimme. Silti haluamme olla vahvasti mukana lastemme elämässä ja panostaa heidän hyvinvointiinsa ja sekä tulevaisuuteensa. Poika oli äskettäin vuoden Jenkeissä, ja hän sai siitä ikimuistoisen elämänkokemuksen.”

”Liikunta on yksi osa kokonaishyvinvointia myös sillä tavalla, että esimerkiksi pyörälenkillä voi irtautua täysin arjen hektisyydestä ja olla mieli levossa. Toki alitajunta usein tekee samalla työtä, jäsentää ja ratkoo asioita, jotka eivät ole selvinneet työpöydän ääressä istuessa. Uskon, että jokaiselle olisi hyväksi olla tällaista aikaa. Minulle sitä tulee liikunnasta, jollekin musiikista, piirtämisestä tai jostakin muusta.”

”Helsingissä ollessa kaupunkikävely on tärkein liikunnan muoto, jota harrastamme paljon yhdessä vaimoni kanssa. Pelaan myös golfia, joka on minulle kuitenkin lähinnä yksi kävelemisen muoto, jos miettii lajia fyysisenä rasituksena. Eikä golf toimi sellaisena mielen levon antajanakaan kuin etenkin pitkät pyörälenkit, mutta toisaalta golfissa riittää haastetta.”

”Omakotitalon ja aktiivisen liikunnan lisäksi ei paljon muuta ehdi harrastaa, mutta sen verran kuitenkin raivaan kalenteriin tilaa, että pystyn osallistumaan RIL:n toimintaan. Olen nyt RIL:n talonrakentamisen tekniikkaryhmän puheenjohtaja, joksi minut valittiin vuoden 2023 alussa.”

”Yksi asia, johon pitäisi panostaa enemmän, olisi ammatillinen vuorovaikutus vaimoni kanssa. Kun molemmat johdamme ihmisiä, olisi ihan fiksua järjestää välillä aikaa siihen, että voisimme jakaa kokemuksiamme ja oppia siten toistemme tietoja jakaen. Tähän asti tällainen on arjen kiireissä jäänyt aina kiireellisempien asioiden alle, mutta ehkä nyt, kun ollaan kaksin, sekin alkaisi onnistua”, Juha-Pekka pohtii. -ARa