Hitsaava mökinrakentaja on kehittänyt avointa rajapintaa

Maatalon lapsi Kiuruvedeltä oppi jo varhain tekemään töitä muun muassa metsässä ja koneiden parissa. Molemmat elementit kuuluvat hänen elämäänsä vahvasti myös tänä päivänä. Kotioloista kimposi myös kiinnostus tekniikan alaan ja insinööriopintoihin, joihin kuusilapsisen maanviljelijäperheen vesa suuntasi Kuopioon haaveissa olleiden arkkitehtiopintojen sijaan taloudellisten realiteettien takia. Opintoja on seurannut monipuolinen ja menestyksekäs työura, joka Ahti Rantosella jatkuu tänä päivänä Vahanen Suunnittelupalvelut Oy:n toimitusjohtajan ja AFRY Finland Oy:n Kiinteistöt ja Rakentaminen yksikön toimialajohtajan tehtävässä.

Ahti Rantonen on syntynyt Ylä-Savon Kiuruveden länsireunalla Kalliokylään kuuluvassa Löytänän kyläkunnassa. Lapsuus maanviljelijäperheessä, jonka kuudesta lapsesta viisi on poikia, oli sekä rikasta että omalla tavallaan rajoittunutta. Erilaiset maa- ja metsätalouteen liittyvät toimet ja työt tulivat tutuksi jo lapsena, mutta asuminen kaukana keskuksista rajoitti tietysti etenkin harrastusmahdollisuuksia. – Aloitin koulun jo kuusivuotiaana, kun halusin sinne yhtä aikaa naapurissa asuvan kaverini kanssa. Pidin pääni, vaikka asiasta toki keskusteltiin, ja aloin silloin kulkea kävellen tai pyörällä ensin reilun kolmen kilometrin päässä Pihlajamäen koulussa ja sitten, kun lähin koulu lakkautettiin, reilun kuuden kilometrin päässä olevassa Kalliokylän koulussa. Sama kulkeminen jatkui myös sen jälkeen, kun pääsin Kiuruveden yhteislyseon keskikouluun, kun piti joka aamu ja ilta matkata koulukyydin reitin varteen. Enemmän liikkumisen vapautta tuli vasta sitten, kun tulin mopoikään ja sain oman kulkupelin. Traktori ja moottoripyörä olivat toiset menopelit, jolla sitten keskikoulun lopulla ja lukiossa pääsi vähän helpommalla kotoa kauemmaksi, Ahti muistelee.

– Metsän istutus oli yksi nuoruuden kesien työkenttä, jolla sain yhdessä käpyjen keräämisen kanssa kerätyksi ihan mukavat kesätienestit. Nyt ne minun istuttamani metsät, jotka edesmennyt isämme jätti hyvään kuntoon, odottavat Kiuruvedellä sitä, että pääsemme veljeni kanssa eläkkeelle, ja ehdimme alkaa hyödyntää ja hoitaa niitä muun muassa hankkimallamme ja kunnostamallamme harvesterilla, hän jatkaa.

Arkkitehtuurista tuli osa elämän arkea

Erilaiset koneet ja muun muassa hitsauskoneet olivat yksi osa Ahdin lapsuuden ja nuoruuden arkea. Intoa metallialaan ja teräksen työstämiseen lisäsi perhetuttu Eino Tuppurainen, jonka perustama Sermet Oy teki Kiuruvedellä lämpölaitoksia ja jatkaa toimintaansa nykyisin KPA Uniconin osana. Tuppuraisen kautta kaikille Rantosen lapsille tarjoutui mahdollisuus vuorollaan päästä kesätöihin Sermetille. Ahti meni Sermetille myös ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja oppi tekemään monipuolisesti töitä muun muassa niin polttoleikkamaalla kuin hitsauslaitteillakin. Konepajalla hitsaamisen lisäksi hän kiersi kohteissa asentamassa Sermetin valmistamia laitoksia. – Myös opiskeluvalinnoissa sisarukset olivat tiennäyttäjinä. Haaveilin arkkitehtiopinnoista, mutta ei perheemme varoilla pystytty lähettämään lasta yliopisto-opintoihin. Kun isoveli ja sisko olivat jo menneet Kuopioon teknilliseen oppilaitokseen, päätin minäkin hakea sinne. Ahkeran opiskelun myötä valmistuin insinööriksi kolmessa vuodessa 21-vuotiaana, Ahti toteaa.

Omalla tavallaan elämä silti toi arkkitehtuurinkin tiiviiksi osaksi Ahdin elämää. Hän nimittäin tutustui työkuviossa erääseen miellyttävään ja ihastuttavaan naisarkkitehtiin, josta tuli sittemmin hänen puolisonsa ja elämänkumppaninsa. – Kotioloissa tulee puhutuksi vaimoni kanssa usein myös työhön liittyvistä asioista, vaikka olemmekin sittemmin pyrkineet olemaan eri työprojekteissa. Vapaa-ajan rakennushankkeissa työnjako on sellainen, että vaimoni suunnittelee ja minä toteutan. Olen rakentanut omin käsin yhden omakotitalon ja kaksi vapaa-ajanasuntoa. Meillä on pikkumökki kotitilani mailla Kiuruvedellä sekä nykyisin varsinaisena vapaa-ajanasuntona toimiva merenrantamökki Pyhtäällä. Parhaillaan teen Pyhtäälle varastorakennusta muun muassa kenttävannesahan, MIG-hitsauslaitteiden, plasmaleikkurin, nelivetotraktorin, pienen kaivinkoneen ja erilaisten pienempien koneiden säilyttämistä varten, Ahti esittelee.

Työ on opettanut

Opinnot Kuopion teknillisessä oppilaitoksessa merkitsivät Ahdille myös siirtymistä työelämässä uuteen vaiheeseen. Ensimmäinen rakennesuunnittelualan työpaikka löytyi jo opintojen aikana vuonna 1982 kuopiolaisesta Insinööritoimisto Matti Immonen Oy:stä. – Se oli hyödyllinen jakso, jonka aikana selkiintyi myös hyvin, mitä loppuopintojen aikana pitää vielä oppia. En kuitenkaan jäänyt Immosen toimistoon valmistuttuani, vaan lähdin Kajaaniin asepalvelukseen. Kävin RUK:n Haminassa ennen kuin palasin takaisin Kajaaniin kokelasajaksi. Jo kokelasaikana sain uuden työpaikan, kun Insinööritoimisto Konsulttikolmio Oy:n perustajan Esko Kastarisen soitto vei minut Helsinkiin Konsulttikolmion rakennesuunnittelijaksi ja projekti-insinööriksi vuonna 1984.

– Ammatillisesti aika Konsulttikolmiolla oli hienoa, sillä aika pienestä koostaan huolimatta toimistolla oli monia merkittäviä hankkeita. Olimme Ylen ja Veitsiluoto Oy:n luottotoimisto ja teimme muun muassa oikeaa, mittavaa teräsrakennesuunnittelua myös esimerkiksi Kyrö Oy:n paperitehtaalle, Espanjaan Sniacen paperitehtaalle ja Suomen Puhallintehtaalle useihin kohteisiin Suomessa ja Venäjällä. Helsingin kaupungin monet kohteet kuten Kampin palvelutalo olivat samaten sen aikaisia töitämme. Töitä oli paljon ja nuori mies tienasi hyvin, mutta oli se myös hyvin uuvuttavaa. Aloitin Teknillisessä korkeakoulussa DI-opinnot vuonna 1985 täydellä palkalla, mutta en sitten ikinä sieltä valmistunut, kun minun piti tehdä opintojen ohella myös täysitehoisesti suunnittelutyötä samaan aikaan. – Vaikka sain tehdä Konsulttikolmiossa erittäin mielenkiintoisia suunnittelukokonaisuuksia, aloin kuitenkin miettiä, ettei tätä työtahtia jaksa loputtomiin. Niinpä siirryin vuonna 1990 Finnmap Oy:hyn projekti-insinööriksi.

Ajatus oli saada siten enemmän aikaa myös muulle elämälle kuin työlle. Finnmap Oy:hän oli yli tuhannen hengen valtakunnallinen suunnittelutoimistoryhmä, jonka ajautuminen konkurssiin vuoden 1993 alussa oli aika järkytys meille. – Minulle kävi konkurssissa lopulta paremmin kuin useimmille muille talon nuorille suunnittelijoille, jotka irtisanottiin. Kun uusi Finnmap Consulting Oy perustettiin noin 50 hengen voimin samana vuonna, olin yksi yhtiön perustajaosakas ja aloitin työt siellä projektipäällikkönä.

Taloudellisesti alku oli vaikea, teimme suunnilleen mitä vain mihin hintaan tahansa, että saimme tehdä töitä. Mutta hiljalleen nokka lähti nousuun ja olimme lopulta taas iso ja keskeinen suunnittelualan yritys joka osti monia merkittäviä toimistoja kuten Aaro Kohonen Oy:n, KPM-Engineering Oy:n, Narmaplan Oy:n ja Air-Ix Oy:n muodostaen noin 1200 hengen konsernin. Omat työni etenivät projektipäällikön tehtävistä ensin apulaislaatupäällikön sekä sitten toimitilarakennusosaston vetäjän kautta laatujohtajaksi, jossa vastasin 200814 laatu-, viestintä-, osaamisen kehittämis-, turvallisuus-, ympäristö- ja yhteisen teknologiatoiminnan johtamisesta. Olin myös 15 vuotta konsernin hallituksessa.

– Kun Sweco osti FMC Groupiksi muuttuneen yrityksen vuonna 2012, tuli vastuulleni vuodesta 2013 alkaen toimia Sweco Rakennetekniikassa talonrakennuksen ja teollisuuden tulosyksikön johtajana. Silloin aloin ajatella, että rakennesuunnittelun kenttä on tullut jo hyvin tutuksi. Kun headhunter tiedusteli, kiinnostaisivatko uudet haasteet Vahanen Oy:n toimitusjohtajana, totesin että kyllä. Vahanen Oy oli tuolloin aika heikossa tilanteessa oleva ja mainettaan menettänyt suunnittelutoimisto, jota lähdimme sitten yhteistyössä Vahanen Internationalin toimitusjohtajan Risto Rädyn kanssa kehittämään. Yksi osa tätä oli yhtiöittää liiketoiminnat erillisiksi yrityksiksi, jolloin johtamani rakennesuunnittelu organisoitiin vuoden 2018 alussa Vahanen Suunnittelupalvelut Oy:ksi.

– Yrityksen kehittäminen ja imagon parantaminen sujuikin niin hyvin, että lopulta meillä oli oven takana jonossa ostajakandidaatteja. Totesimme, että ÅF:n ja Pöyryn yhdistymisestä syntynyt AFRY ja Vahanen ovat järkevästi toisiaan täydentävä yhdistelmä. Uudessa AFRY Finlandissa olen nyt kiinteistöt ja rakentaminen -toimialan johtaja ja Vahanen Suunnittelupalvelut Oy:n toimitusjohtaja. Samalla tässä on tavallaan kehä kiertynyt kiinni, kun aikanaan Pöysälä & Sandbergin ostama Konsulttikolmio, jonka aliurakoitsijana Pöyry esimerkiksi toimi isossa Stora Enson Lumi7 -metsäteollisuushankkeessa, on tavallaan taas samaa taloa sitä kautta, että Pöyry osti aikoinaan Pöysälä & Sandbergin, Ahti naurahtaa.

Avointa rajapintaa ja hybridiosaamista

Vaikka DI-opinnot TKK:lla jäivät Ahdilta kesken, on hän silti täydentänyt tietojaan ja taitojaan vuosien mittaan monin tavoin. Ensimmäiset teräsalan suunnittelukurssit Ahti kävi jo 1980-luvun alkupuolella. Tänä päivänä hänellä on poikkeuksellisen vaativan luokan pätevyydet teräs- ja betonisuunnitteluun sekä rakennusfysiikasta ja kokemusta myös puu- ja hybridirakenteiden suunnittelusta.

– Kun tulin valituksi Teräsrakenneyhdistyksen hallitukseen vuoden 2022 alusta, huomasin, että omaan rooliini siellä istuu hyvin puhua eri materiaalien hyödyntämisestä yhdessä. En koe järkeväksi ajatusta keskittyä vain yhteen materiaaliin, vaan viisasta on hakea järkeviä hybridiratkaisuja hyödyntäviä kokonaisuuksia. Viestinnän kehittämisessä kokemukseni toivon mukaan myös näkyvät. Vahasen imagoa saatiin muutetuksi etenkin Risto Rädyn johdolla ja Susanna Vanhasen hyvin aktiivisella viestinnällä ja somen hyödyntämisellä, Ahti pohtii.

– Vahasessa meille oli selkeää, että olemme suunnittelussa yksin altavastaaja isoihin kilpailijoihimme verrattuna. Lähdimme siksi kehittämään toimintaamme muun muassa avoimella rajapinnalla, johon muiden toimijoiden oli helppo tulla toteuttamaan projekteja yhdessä kanssamme. Nyt AFRY-kaupan myötä tilanne on tietysti vähän muuttunut suhteessa joihinkin suunnittelutoimistoihin, mutta etenkin talotekniikkasuunnittelun yrityksiin päin avoin rajapinta tulla menestymään kanssamme toimii edelleen, hän lisää.

Pallopeleistä golfiin ja koneisiin

Lapsuuden Kiuruvedellä liikunta oli luontainen osa sivukylän lasten elämää sekä koulumatkojen että erinäisten kodin ja kesätöiden kautta. Mutta se oli myös harrastus. Ahti ja kaverit pelasivat talvisin jääkiekkoa järven jäälle tehdyllä kentällä, ja kesällä potkittiin jalkapalloa Kalliokylän koulun kentällä tai kyläpeleissä.

–Liikunta ja oman kunnon ylläpito on ollut osa elämää aina, mutta on myös todettava, että työn ja muiden jonossa olevien vapaa-ajan harrastusten sallimissa rajoissa. Nuorempana pallopelit vetivät, mutta nykyisin golf on sillä sektorilla päälaji senkin takia, että myös vaimoni pelaa. Lisäksi käyn talvella hiihtämässä ja kasvatan kuntoa metsätöillä, metsästyksellä ja kalastuksella ajan niin salliessa. Sen kyllä huomaa golf-kentällä liikkuessaan, kun on tehnyt urakkaa omassa metsässä.

– Rakensin aikoinaan pienen mökin Kiuruvedelle, mutta kyllästyin aikaa myöten pitkään matkaan sinne. Niinpä vietän nykyisin siellä vain viikon kesässä. Mutta mökille tullee enemmän käyttöä, kun jäämme veljemme kanssa eläkkeelle, ja alamme tehdä suunnittelemiamme metsätöitä siellä kotitilan mailla. – Nykyisin vietämme paljon vapaa-aikaa Pyhtään mökillämme. Siellä odottavat askareet ovat tärkeä osa työstä irtaantumista. Olen kaatanut puut, joista sahaan puutavaran rakennushankkeisiini, tehnyt esimerkiksi ikkunankarmit, hitsannut terassin teräsrungon ja tekeillä olevan varaston metalliovet, ajanut traktorilla lumet kulkuväyliltä, parantanut ojia ja kunnostanut rantaan menevää tietä kaivuriani käyttäen ja niin edelleen. Kun se koneiden kanssa puuhastelu on niin kivaa, erilaista tekemistä kyllä riittää ja keksii, ja kun työ vie edelleen sangen paljon aikaa, joutuu harrastuksia väkisin priorisoimaan. Liikunta ihan vain huvin vuoksi on tästä syystä esimerkiksi jäänyt vähemmälle kuin välillä toivoisi, Ahti summaa. -ARa