Rakennuksen vähähiilisyyden sääntely on ottanut taas uuden askeleen, joka toki on ollut tiedossa jo pari vuotta. Ympäristöministeriö on julkaissut lausuntopyynnön luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi uuden rakennuksen hiilijalanjäljen raja-arvoista. Uudessa jo voimassaolevassa Rakentamislaissa säädetään että rakennusten hiilijalanjälki ei saa ylittää asetuksessa olevaa säädettyä raja-arvoa. Nyt annetussa luonnoksessa raja-arvot on suunniteltu toteutettavan kaksivaiheisena. Ensi vuoden alusta raja-arvot ovat hyvin maltillisia mutta vuoden 2028 alusta niihin on tulossa kiristyksiä.
Tämä on siis kansallista lainsäädäntöä liittyen uuden Rakentamislain ja sen Ilmastoselvityksen mukaiseen hiilijalanjäljen laskentaan. Ettei asia olisi niin helppoa niin myös Euroopan Unionilla on tähän sanansa sanottavana. Uusittu rakennusten energiatehokkuusdirektiivi sisältää sen artiklassa 7 uutena asiana rakennusten koko elinkaaren aikaisen vähähiilisyyden ohjauksen eli GWP-laskennan ja raja-arvot. Tässä EU:n direktiivissä rakennusten energiatehokkuudesta säädetään siis myös rakennusten hiilijalanjäljestä. Tämän direktiivin myötä raja-arvot tulevat käyttöön kaikissa EU-jäsenmaissa viimeistään 2030 alkaen. Kansallinen raja-arvoasetushan tulee voimaan jo 2026 vuoden alusta.
Jäsenvaltioiden on myös esitettävä etenemissuunnitelma uusia rakennuksia koskevista raja-arvoista viimeistään 1.1.2027. Kyseisen tiekartan valmistelu on Suomessa tarkoitus aloittaa tänä vuonna. Tarkoitus on esittää tavoitteiden mukainen aleneva polku välille 2030-2050 , jossa raja-arvoja tultaisiin tarkastelemaan tietyin väliajoin.
Kaiken tämän lisäksi komissio tulee antamaan delegoituja säädöksiä siten, että niissä vahvistetaan raamit elinkaaren GWP:n kansalliselle laskennalle ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Ensimmäinen tällainen delegoitu säädös on annettava viimeistään 31. päivänä joulukuuta 2025 eli tämän vuoden lopussa. Suomihan on jo omat raaminsa asettanut kansallisesti voimassaolevan Rakentamislain ja siihen liittyvien ensi vuoden alusta voimaan tulevien asetusten muodossa.
Mielenkiintoista on nähdä tulevatko nämä delegoidut säädökset muuttamaan jo säädettyä kansallista lainsäädäntöä. Erityispiirteenä ensimmäisessä annettavassa säädöksessä on mukana jo alustavasti määritetyt rakennusosat, joihin kuuluvat muun muassa perustukset. Suomessa perustuksille pitää laskea hiilijalanjälki mutta mitään raja-arvoa ei ole niille säädetty. Toinen asia on moduuli D, joka Suomessa kulkee nimellä hiilikädenjälki. On mahdollista, että Euroopassa kansallisella päätöksellä se voitaisiin jatkossa vähentää hiilijalanjäljestä tiettyjen hiilikädenjäljen osatekijöiden arvojen perusteella (uudelleenkäyttö ja materiaalikierrätys) eli rakennuksen GWP voisi olla hiilijalanjäljestä tämän osan verran pienempi. Nythän hiilikädenjälki on ilmastoselvityksessä vain informatiivinen luku sen osatekijöille erikseen ilmoitettuina arvoina. Teräsrakentajille tämä olisi herkullinen tilanne, koska teräksen kierrätys- ja uudelleenkäyttö jopa puolittaisi teräksen hiilikuorman.
Viitaten otsikkoon, rakennusalan säädösten harmonisaatio jäsenvaltioiden välillä tuntuu mahdottomalta yhtälöltä, koska jo pelkästään ilmastolliset erilaisuudet rikkovat tämän yhtälön. Toinen on tietysti jäsenvaltioiden oma kansallinen päätösvalta.
Timo Koivisto, Päätoimittaja
